17 ja 2

Chelsea - Arsenal 6-0. 

Eilen piti olla Arsenalin ja Wengerin näytönpaikka. Kyseessä oli Wengerin tuhannes virallinen ottelu Arsenalin peräsimessä ja voitolla Arsenal olisi noussut takaisin yhdeksi mestaruuskandidaatiksi. Myöskään tasapeli ei olisi ollut katastrofi. Avauskokoonpano oli sama, joka oli viikko sitten taistellut hienon voiton paikallispelissä Tottenhamia vastaan. Chelsea oli lisäksi hävinnyt edellisen pelinsä Aston Villan vieraana. Lähtöasetelmat olivat siis maukkaat ja kyseessä oli kaikin puolin todella tärkeä peli. 

Ja mikä olikaan lopputulos? Ensimmäisen 17 minuutin jälkeen peli oli 3-0 Chelsealle ja Arsenal oli miehen vajaalla. Game over. 

Kyseessä oli ylivoimaisesti surkein, luokattomin ja hengettömin esitys mitä olen koskaan Arsenalilta nähnyt. Tai oikeastaan valehtelen hieman. Ensimmäistä kertaa jätin vapaaehtoisesti loppupelin katsomatta. Itseasiassa en katsonut koko loppupäivänä mitään muutakaan matsia, niin surkea oli Arsenalin esitys. Olin hetkellisesti menettänyt mielenkiintoni täysin koko lajiin. Kaiken lisäksi keskiviikkona rikkomani selkä alkoi vihoittelemaan sen verran pahasti, että piti käydä ensiavussa kääntymässä ja hakemassa tehokkaampia lääkkeitä. Odotushuoneessa ollessani mietin, että kumpiko vitutti enemmän: kovat selkäkivut, vai Arsenalin luokaton esitys Chavseja vastaan?

En vieläkään ole varma vastauksesta. 

Se mistä olen varma, on että Arsenal voi haudata viimeisetkin toiveet mestaruudesta. Piste. Itseasiassa top-3 sijoitus on myös tiukassa ja vaatii apua muilta. 

Jalkapallossa kaikille sattuu ajoittain huonoja pelejä. Esimerkiksi Chelsea oli hävinnyt edellisellä kierroksella Aston Villalle, samaan aikaan kun Arsenal haki tärkeät vieraspisteet White Hart Lanelta.

Eilinen tappio ei ollut yksittäinen surkea esitys. Yhden suurinumeroisen tappion voi kuitata sattumana tai harvinaisena poikkeuksena. Kun murskajaisia osuu kaudelle kaksi, nousee esiin jo useampia kysymyksiä. Kolme vastaavaa tulosta kaudessa, ja jotain on pahasti vialla. 

Arsenal on nyt pelannut kolme katastrofaalisen huonoa vieraspeliä. Blogin otsikossa mainittu luku 17 on näissä otteluissa päästettyjen maalien määrä. Miettäkääpä tuota lukemaa hetki. Kolmessa ottelussa Arsenal on päästänyt 17 maalia. Se on puolet koko Arsenalin kaudella päästetyistä maaleista. 

Jokainen tärkeä vierasottelu top-4 joukkueita vastaan, on päättynyt Arsenalin kannalta absoluuttiseen katastrofiin. 17 päästettyä maalia vierasotteluissa siltä joukkueelta, joka on voittanut tällä kaudella Dortmundin vieraissa ja pelannut Bayern Muchenin kanssa tasan. Jokin on todella pahasti vialla.

Miksi Arsenal on jatkuvasti lähtenyt täysin takkiauki näihin mestaruuden kannalta tärkeisiin otteluihin?  Näissä kolmessa murskatappiossa on Arsenal päästänyt ensimmäisen 20 minuutin aikana yhteensä 7 maalia. Nuo lukemat eivät kerro hyvin valmistautuneesta joukkueesta, joka taistelee Valioliigan mestaruudesta. Ne kertovat joukkueesta, joka jatkuvasti onnistuu sössimään tärkeät pelinsä.

Eilinen tappio ei ollut enää mikään yksittäinen notkahdus, tai satunnainen huono peli. Jos pelit Manua ja Stokea vastaan lasketaan, oli kyseessä kuluvan kauden viides täysin luokaton esitys Arsenalilta. Noissa peleissä Arsenal on onnistunut tekemään kolme maalia. Maaliero on siis 19-3. Not good enough.

Tämä kausi on on ollut Arsenalin osalta parempi, mitä moni edellinen on ollut, mikä tekee näistä tappioista entistä ärsyttävämpiä. Olemme olleet mukana mestaruustaistelussa aina maaliskuun lopulle saakka, mikä on itsessään todistus asioiden eteenpäin menemisessä. Alkukausi oli loistava, mutta tyypilliset avainpelaajien loukkaantumiset, ovat vaikeuttaneet kauden jälkimmäisen puolen pelejä. Mestaruus on toki edelleen matemaattisesti mahdollinen, mutta realistisesti siihen ei ole mitään saumoja.

Eteenpäin on menty, mutta romahdukset ovat olleet edelleen läsnä, tai oikeastaan ne ovat vain pahentuneet. Kotipelit ovat sujuneet mallikkaasti. Esimerkiksi Liverpool on kaadettu Emiratesilla kahdesti. Chelsea, Manu, Tottenham ja Liverpool on kaikki onnistettu Valioliigassa nollaamaan Emiratesilla (FA-cupissa Pool teki yhden maalin, senkin pilkulta). Vieraspeleissä vastaavasti ainut voitto on Tottenhamista. 

Arsenalin puolustus on ollut kaudella lähtökohtaisesti hyvä. Mertesacker ja Kocielny ovat olleet liigan parhaimpia toppareita. Sagna on myös liigan parhaimmistoa omalla paikallaan. Gibbs on kärsinyt loukkaantumista, mutta yleisilme on ollut hyvä. Eilen tästä varmuudesta ei ollut tietoakaan. 

Eilinen joukkue oli sama, joka voitti Tottenhamin vain viikkoa aiemmin. Tuolloin voitto tuli erityisesti puolustuksen ja uhrautuvan keskikentän toimesta. Mitä siis tapahtui eilen? Tai mitä tapahtui Liverpoolia ja Man Citya vastaan?

Onko kyse pelaajien laadussa? Jossain mielessä kyllä. Giroud, Podolski ja Arteta, eivät esimerkiksi mahtuisi ainakaan Chavsien tai Man Cityn joukkueissa edes penkille. Liverpoolissa ehkä juuri ja juuri penkille. Kuten Claude totesi Arsenal Fan TV:n haastattelussa: meillä on 10 miljoonan punnan lyhtypylväs kärjessä. Kertoo kaiken Giroudin viime pelien tasosta. Podolski ollut aivan yhtä onneton. Samoin Cazorla. Ox on ollut viime aikoina erinomainen, mutta eilen hänen esityksensä oli kenties kaikista surkein. Toivottavasti pelaajia hävettää. 

Pelaajia voi kuitenkin syyttää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Yksittäinen rökäletappio on lähes aina pelaajien vika. Kolmen tuollaisen jälkeen täytyy syyttävä sormi osoittaa myös Arsene Wengerin suuntaan. Wenger on kuitenkin se henkilö joka on vastuussa taktiikasta, valmisteluista sekä pelaajien valinnoista. Eilen mikään näistä ei onnistunut. Artetan suosiminen Flaminin rinnalla on tällaisissa peleissä typerää. Samoin korkealla linjalla pelaaminen Chelseaa vastaan. Eteenkin kun kyseinen joukkue on pelannut huonosti matalalla makaavia puolustuksia vastaan. 

Wenger ei ole huono valmentaja, mutta eilisen pelin jälkeen herää kysymys, voiko hän enää nostaa Arsenalista mestaruusjoukkueen? Itse toivon Wengerille pelkästään kaikkea hyvää ja hänen ansiostaan Arsenalista on tullut yksi Euroopan parhaista joukkueista. Eilisen jälkeen en ole kuitenkaan täysin varma, haluanko nähdä hänen kirjoittavan kolmen vuoden jatkosopimuksen. Erottaminen olisi täysin idioottimaista, eikä sitä tule onneksi tapahtumaan. Jatkosopimus on kuitenkin eri asia. Ilmeisesti Wenger pohtii itse samaa mitä minä: onko hänestä enää taistelemaan pokaaleista?

Otsikon toinen numero on kaksi. Wengerillä on tasan kaksi peliä aikaa näyttää, että hän pystyy edelleen voittamaan pokaaleja. FA-cup voi vielä pelastaa tämän kauden. Jos tätä pokaalia ei tule, en usko Wengerin enää joukkueessa jatkavan.

Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi. Selkä on jo parempana, toivottavasti samaa voi sanoa Arsenalista tiistaina.