"Get ready everybody...he's about to do something stupid"

Iltapäivää!

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo sen verran aikaa, että ajattelin nyt olevan korkea aika kirjoittaa omia ajatuksia kirjalliseen muotoon.

Olen pähkäillyt itseasiassa jo muutaman viikon seuraavaa kirjoitusta, mutta suoraan sanottuna Arsenalin seuraaminen on ollut todella lannistavaa ja turhauttavaa. Tähän kun vielä lisätään työkiireet, niin kirjoitusten väli on päässyt venymään.  Koitan nyt jotenkin rakentavasti ilmaista viime viikkoina pyörineitä ajatuksia tähän postaukseen.

Aloitetaan vaikkapa otsikosta, joka mielestäni kuvaa täydellisesti Arsenalin kuluvaa kautta. Sitaatti on otettu Simpsonien kymppikauden jaksosta "Homer to the Max"*. Sitaatti summaa lähes kaikki kauden pelit täydellisesti: olkaa valmiina, Arsenal aikoo tehdä jotain typerää. Tämä tuntuu olevan jokaisen pelin kantava teema. Ei ole väliä vaikka joukkue pelaisi hyvin, niin jossain vaiheessa tapahtuu kollektiivinen itsetuho-napin painaminen ja hupsis, meillä on - Homer Simpson vertauskuvaa käyttämällä - fondue-pata kaatuneena tietokoneen päälle ja Albanysta sähköt poikki. Meillä fondue-padan kaatuminen tosin tarkoittaa johtoaseman sössimistä.

Sama kuvio on toistunut jo liian monta kertaa. Olkoon kyseessä sitten 3-0 tai 1-0 johdon puolustaminen, pelin kontrollointi ja hallinta, mutta jossain vaiheessa joukkue hajoaa taktisesti ja henkisesti aivan palasiksi. Joukkueen ei tarvitsisi kuin pelata rauhallisesti, organisoidusti ja estää vastustajaa pääsemästä mukaan peliin. On lopulta melko vähän merkitystä voitetaanko peli 1-0 vai 2-0, kunhan peli voitetaan. Miksi sitten 0-1 tilanteessa meillä on kahdeksan pelaajaa pallon yläpuolella. Siis kahdeksan! Vieraskentällä. Sateessa. Kun jokainen piste olisi tärkeä. Tai kun peli on 3-1 ja panoksena tärkeä lohkovoitto mestareiden liigassa. Fanit voivat vain nostaa jalat pöydälle, avata oluen ja odottakaa: kyllä Arsenal tekee kohta jotain typerää.

Kauden kuluessa on mielestäni käynyt selväksi, että joukkueen organisointi ja pelitapa on ollut lähes jatkuvasti hukassa. Taktiikka, yksilötaidot ja pelaajavalinnat ovat täysin triviaaleja silloin, jos joukkue ei ole organisoitu, pelaajat eivät hallitse paikkojaan ja eivät osaa luotevasti hoitaa rooliian kentällä.
 

Verratkaapa Arsenalia vaikkapa Chelseaan tai edes Manuun. Manulla oli lauantaina suorastaan naurettavan heikko puolustus ainakin paperilla. Mutta kun joukkue oli hyvin organisoitu, jokainen tiesi paikkansa ja itsetunto oli kohdallaan, ei nimillä ole loppujen lopuksi paljoa merkitystä. Jos ylipäätään mahtuu Manussa penkille, ei pelaaja ole mikään surkea, vaan hallitsee vähintään perusasiat. Sama pätee Chelseassa. Mourinho voi huoletta nostaa junioreita avaukseen, koska organisoinnin myötä pystyy lähes kuka tahansa pelaamaan annetulla paikalla. 

Arsenalissa näin ei ole. Pakka hajoaa jatkuvasti, mikä näkyy erityisesti vastahyökkäyksissä. Tai ylipäätään hyökkäyksissä. Vastustajalle annetaan usein liikaa tilaa, pelaajat ovat epävarmoja ja huonosti organisoituja. Lopputuloksena on, että Arsenali vastaan saaduista paikoista on tehty 45 prosentin tarkkuudella maali. Tuo tilasto on suorastaan absurdin huono. Jokainen erikoistilanne, vastahyökkäys, pallonriisto, keskitys, laukaus ja kulmapotku on vaaranpaikka. Ainakin allekirjoittanut ei pysty rentoutumaan juuri lainkaan pelin aikana, koska kuitekin kohta Arsenal tekee jotain typerää.

Pelaajilla on kentällä oma vastuunsa. Kun mahdollisuus maalipaikkaan tulee, on ne yksinkertaisesti käytettävä. Hyvä esimerkki on lauantain pelissä Jack Wilsheren avopaikka, mistä hänen olisi pitänyt tehdä maali. Tai syöttää vapaana olevalle Alexisille, joka olisi voinut tökätä pallon tyhjään maaliin. Sen sijaan Jack päätti laukoa pallon suoraan päin De Gea. Lopputuloksena hieno torjunta, momentumin siirtyminen Manulle, typerä oma maali ja päättömän hyökkäyksen jälkeen vastaiskusta 0-2. 

Pelaajien täytyy yksinkertaisesti pystyä parempaan. Jos kulmapotkut eivät ota sujuakseen, niin perkele niitä harjoitellaan niin pitkään, että ne onnistuvat. Jos vapaapotkut eivät suju, niin niitä harjoitellaan. Jos et ole nopea, niin kehitä pelinlukutaitoasi. Ammattijalkapalloilijoille näiden pitäisi olla perusjuttuja. Välillä tuntuu siltä, että pelaajat (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) eivät yritä ylittää itseään kentällä. 

Toisaalta tämä on myös managerin tehtävä. Jos pelaaja ei ole täysin selvä roolistaan, on valmentajan varmistettava, että kyseinen pelaaja sen tajuaa. Kuvioita ja muodostelmia tulee harjoitella. Rutiineja pitää korostaa ja niitä pitää harjoitella, muuten ne eivät ole enää rutiineja. Hyvä perussuorittaminen toimii menestyksen pohjana. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, ei jälki ole hyvää. Tämä taas aiheuttaa niitä typeriä asioita. 

Sanoisin, että tämän hetken Arsenalin peliesitysten vika menee suurimmalta osin valmennuksen piikkiin. Yksittäisen pelaajan huonot otteet ovat selitettävissä yksilöllisillä asioilla, mutta jos kentällä on pelistä toiseen 8-10 alisuorittajaa, on vika jossain muualla kuin yksilöissä. Kyseessä on joukkuelaji ja jos joukkueen peli-ilme ei toimi, on vika valmentajassa, joka siis vastaa tästä peli-ilmeestä.

Mielestäni on väärin todeta, että Wenger ei hallitse taktikointia. Valmentaja, joka on on ollut Arsenalissa yli tuhat peliä, osaa varmasti pelin taktiikat, kuin kukaan meistä. Näen, että kyseessä on pikemminkin näiden taktiikoiden täytäntöönpano ja joukkueen organisointi. Jos pelaajat eivät täysin pysty/osaa/hallitse valmentajan antamaa taktiikkaa, niin jumalauta se on valmentajan tehtävä saada pelaajat ymmärtämään se. Korkeimmalla tasolla pelatessa kaikki pienet jutut kostautuvat todella nopeasti. Jos pelaaja ei tiedä varmasti milloin hänen kuuluu nousta pallon kanssa, milloin pudota alemmas varmistamaan, milloin tukkia syöttösuuntia ja miten sijoittua erikoistilanteissa, tulee valmentajan tämä asia hoitaa.

Wenger totesi Manu-pelin jälkeen, että hän ei tiedä miksi 0-2 maalia edeltäneessä tilanteessa niin moni pelaaja oli hyökkäyksessä mukana ja alakerta jäi ilman suojaa. Siis voi hyvää päivää, jokainen tässä maailmassa tietää miksi niin moni pelaaja oli ylhäällä: he yrittivät epätoivoisesti saada aikaan tasoitusta. Se miksi he tekivät sen vailla minkäänlaista organisointia ja tilannetajua, on eriasia. Ja tämä on valmentajan vastuulla.

Joukkueen ongelma on juuri tämä lähes totaalinen organisoinnin puute. Yksilövirheet moninkertaistuvat, jos pelaajat eivät tiedä miten rooliaan. Tämä myös ruokkii epävarmuutta ja nakertaa itsetuntoa. Pelaaja joka uskoo itseensä, tietää roolinsa ja pystyy luottamaan muiden tukeen, ei tee sellaisia virheitä, kuin Arsenalissa nykyään tehdään. Kentällä ei ole myöskään yhtään johtajaa. 

Keskustelin viikonloppuna kaverini kanssa (Newcastle-fani) ja hän kiteytti Arsene Wengerin tilanteen aika hyvin. Hän totesi, että joka kausi sitä jotenkin ajattelee, että ehkä tällä kaudella se Wenger saisi kelkan käännettyä ja paljon onnistumisia. Olen itse ajatellut juuri samoin: ehkä tällä kertaa. Wenger on tehnyt niin paljon joukkueen eteen ja saavuttanut niin paljon, että huomaan jatkuvasti toivovani hänelle menestystä. Viime kausi loi toivoa, koska mestaruusjunassa pysyttiin kyydissä melko pitkään ja FA-cup voitettiin.

Tämä kausi on taas sitten pudottanut maanpinnalle. Huonoin aloitus yli 30 vuoteen. Kesällä ei reagoitu potentiaalisiin ongelmiin ja loukkaantumistilanne on jälleen räjähtänyt käsille. Joukkue alisuorittaa jatkuvasti ja henkinen kantti on täysin poissa. Mestaruudesta ei voi enää puhua ja ainoastaan muiden joukkueiden pupellus pitää meidät edelleen top-4 kisassa mukana. 

Vaikka kuinka yrittäisin tarkastella asiaa positiivisen kautta ja uskoa parempaan, niin en näe Arsenalin voittavan enää mitään suurta, niin kauan kuin Wenger on valmentajana. Joukkueessa on liikaa ongelmia ja ongelmat ovat lisäksi sellaisia, minkä ratkomisessa Wenger ei ole parhaimmillaan. Joskus muutos on paras tapa menestykseen. Ehkä sitä olisi aika kokeilla?

Myöhempään.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

* Muistelisin, että Arseblogissa oli käytetty samaa esimerkkiä, mutta koska se summaa Arsenalin toiminnan niin ytimekkäästi, päädyin myös itse tähän.

8 ja 2

Hyvää sunnuntaita!

Edellisestä kirjoituksesta on ehtinyt vierähtää tovi. Osittain syynä ovat olleet työkiireet, mutta syynä on ollut allekirjoittaneen tietynlainen apatia kuluneen kauden suhteen. Kausi ei siis ole käynnistynyt missään vaiheessa odotusten mukaisesti. Otsikossa mainitut numerot ovat viittaus tähän: kahdeksan pelattua peli, joista vain kaksi voittoa. Jostain olin lukevinani, että kauden aloitus on huonoin Wengerin historian aikana.

Toki tappioita on edelleen liigassa vain yksi, sekin sarjajohtaja Chelseaa vastaan vieraissa, mutta tasapelien suuri määrä on yhtä huolestuttavaa. Kotona tasapeleihin ovat päättyneet pelit Hullia, Manchester Citya ja Tottenhamia vastaan, vieraissa pisteet ovat tasattu Leicesterissä ja Goodison Parkilla. League cupissa lähtö tuli Southomptonia vastaan ja mestareiden liigassa saldona on tappio Dortmundia vastaan vieraissa ja kotivoitto Galatasaraysta. 

Saldo ei missään nimessä ole sitä, mitä sen pitäisi olla, jos mestaruudesta halutaan edes unelmoida.

Tappioita ja tasapelejä sattuu kaikille, mutta huolestuttavinta on ollut Arsenalin peli-ilme oikeastaan läpi kauden, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kokonaisuutena hyviä pelejä on ollut  käytännössä kaksi: Aston Villa vieraissa ja Galatasaray kotona. Noissa peleissä Arsenal väläytteli sitä taitoa mitä siltä tulisi odottaa jokaisessa pelissä. Nämä matsit ovat kuitenkin olleet lähinnä poikkeuksia. Lähtökohtaisesti joukkueen otteet ovat olleet jossain huonon ja umpisurkean välimaastossa.

Jo perinteeksi muodostuneet loukkaantumiset ovat pitäneet huolen siitä, että Wenger on joutunut peluuttamaan eri miehityksiä pakon sanelemana, eikä siis taktisina vaihtoehtoina, kuten Mourinho pystyy Chelseassa tekemään. Wenger ei pääse siis valitsemaan kentälle pelaajia taktisen preferenssinsä perusteella, vaan joutuu tyytymään niihin, jotka ylipäätään ovat pelikunnossa. Ongelma joka oli ennakoitavissa ja ratkaistavissa kesällä, mutta jostain syystä homma jätettiin puolitiehen. Kesällä tuli toki hyviä pelaajia vahvistukseksi, mutta Artetalle kilpailijan sekä keskuspuolustajan hankkimatta jättämiset saattavat nousta kohtalokkaiksi virheiksi. Näissä syyttävä sormi osoittaa vain ja ainoastaan Arsene Wengeriin. Jostain syystä hän ei halunnut ratkaisevaa askelta ottaa. Omiin pelaajiin luottaminen on toki hyvä asia, mutta on typeryyttä olla puuttumatta ongelmakohtiin ja tiedossa oleviin puutteisiin.

Loukkaantumisten ohella moni pelaaja on alisuorittanut liikaa. Lisäksi näytönpaikan saaneet pelaajat eivät ole mahdollisuuksiaan juuri käyttäneet. Onnistujia on yksinkertaisesti liian vähän. Taktisesti peli on sekavaa, eikä kukaan oikein tunnu tietävän omaa rooliaan, paikkaansa tai sitä kuka pelaa milloin missäkin. Lopputulos on epävarmuutta, huonoja ratkaisuja, hätäisiä syöttöjä, pallon liikuttamista sivulle tai alaspäin, juoksut on väärin ajoitettuja ja viimeiset ratkaisut ovat joko huonoja tai hätäisiä. 

Kentällä ei tunnu olevan yhtään johtajaa, kukaan ei ota vastuuta, tai isompaa roolia itselleen. Jos vastustaja pelaa kovaa, niin joukkueen ainut vastaus on valittaa hyödyttömästi tuomarille. Samaan aikaan Wenger levittelee turhautuneena käsiään teknisellä alueella ja näyttää ajoittain olevan yhtä pihalla, kuin kentällä juoksevat 11 kovapalkkaista ammattilaista.

Takanelikko on loukkaantumisten takia jatkuvassa muutostilassa, mikä yhdistettynä yleiseen joukkueen epävarmuuteen tarkoittaa sitä, että jokainen hyökkäys on Arsenalille vaaranpaikka. Ja tarkoitan kirjaimellisesti _joka_ hyökkäystä, niin omaa kuin vastustajankin. Keskikenttä ei pysty tarjoamaan riittävää tukea puolustuslinjalle ja etenkin vastahyökkäyksissä ovat helisemässä.

Rytmi, varmuus, nopeus ja kovuus loistavat kaikki poissaolollaan. Tähän kun lisätään epävarma puolustuslinja, niin ei ole ihme, että esimerkiksi Hull teki kolmesta laukauksesta kaksi maalia. Jos tähän pystyvät sellaiset joukkueet kuten Hull tai Leicester, niin vastahyökkäyksistä onnistuminen meitä vastaan on Chelsean ja Dortmundin tasoisille joukkueille suorastaan lastenleikkiä.

Keväinen FA-cupin voitto tuntuu enää kaukaiselta (joskin hienolta) muistolta, mistä ovat joukkueen surkeat otteet pitäneet huolen. Vaatimukset Wengerin potkuille ovat vain voimistuneet viime kaudesta. On toki liian aikaista antaa tuomiota kaudesta lokakuussa, mutta ei tämä hyvältä näytä. Huolestuttavinta on kenties se, että Wenger näyttää siltä, ettei hän ole täysin kykenevä tätä solmua aukaisemaan.

Kaikkea ei toki pysty laittamaan valmennuksen syyksi, sillä pelaajien henkilökohtainen taso on monesti ollut täysin riittämätöntä. Monet pelaajat ovat olleet peleissä täysin yössä ja kaukana omasta potentiaalistaan. Onnistujien määrä voitaneen laskea yhden käden sormilla. Myös kaikenlainen tasaisuus tuntuu puuttuvan. Hyvin toimivalle joukkueelle ei ole tyypillistä, että pelaaja saattaa olla yhdessä pelissä huikea ja seuraavassa umpisurkea. Taso, latautuminen ja yritys vaihtelevat aivan liikaa pelien välillä.

Arsenalissa tuntuu myös vaikuttavan tällä hetkellä sellainen välinpitämätön "good enough" -asenne. Mistään ei tule riittävästi painetta tilanteen muuttamiselle. Ei pelaajilta toisilleen, ei valmentajalta pelaajille, johtokunnalta valmentajalle tai omistajalta johtokunnalle. Kukaan ei ota isoa roolia ja johtajuutta. Kovuus ja sellainen "perkele nyt tullaan eikä meinata" -asenne puuttuu täysin. Juuri tätä joukkue nyt kaipaisi, sillä taitoa pitäisi olla riittävästi. Ongelmana on, että Wenger ei ole koskaan ollut hyvä tällaisessa Sir Alexmaisessa tylytyksessä, mitä pelaajat kaipaisivat. 

Johtokunnalle ja Stan Kroenkelle joukkueen nykyinen tila ei ole ongelma. He ovat tehneet todella selväksi vankkumattoman luottonsa Wengeriin. Heillä ja Wengerillä riittää kyllä kärsivällisyyttä ja uskoa omaan tekemiseen ja filosofiaan. Samaa ei voi sanoa meistä faneista. 

Myöhempään!

Jack Wilshere - Englannin ja Arsenalin Pirlo?

Hyvää iltapäivää!

Alakoulun opettaminen käy täydestä työstä, joten aikaa bloggailuun ei ole juuri ollut. Aiheita olisi ollut vaikka muille jakaa, aina siirtoikkunan sulkeutumisesta huolestuttavaan peli-ilmeeseen Leicester-ottelussa. Näistä aiheista on käyty sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua, joihin myös allekirjoittanut on osallistunut. Niistä on sanottu kaikki olennainen, joten siirrän huomioni tällä kertaa muualle: Jack Wilshereen ja Arsenalin keskikentän muodostumiseen.

Jack Wilshere antoi voitokkaan Sveitsi-ottelun jälkeen haastattelun FA:lle, missä hän ilmaisi kiinnostuksena nousta eräänlaiseksi Englannin Pirloksi tai Macheranoksi. Wilshere kertoi, että hän oli jutellut asiasta valmentaja Gary Nevillen kanssa kuluneella viikolla ja että tämä halusi peluuttaa Jackia nimenomaan tuollaisessa Pirlolle tyypillisessä roolissa keskikentän pohjalla. Wilshere ei ole aiemmin kyseisellä paikalla pelannut, mutta omasta mielestään selvisi pelistä hyvin. Wilshere lisäsi vielä, että tulee tulevaisuudessa katsomaan paljon videoita Pirlon ja Macheranon otteista.

Arsenalissa Wilshere on pelannut yleensä ylempänä, mutta myös Aaron Ramseyn rinnalla hieman alempana. Viime kaudella, sekä jossain määrin myös tällä kaudella, on Wilsheren rooli ollut hieman hukassa. Hän on pelannut lähtökohtaisesti ylhäällä kenttää, mutta ajoittain keskellä ja välillä laidassa, tai sitten Ramseyn box-to-box roolissa. Otteet ovat olleet ajoittain loistavia, mutta välillä niissä on ollut huomattavasti parannettavaa. Viime kaudella muutamassa rökäletappioiden maaleissa syyttävä sormi osoitti nimenomaan Wilshereen, koska hän oli pelannut itsensä ulos tilanteesta, eikä ollut omalla paikallaan. Näin Arteta saattoi jäädä vastahyökkäyksissä vailla tukea, eikä hitautensa vuoksi pystynyt tilannetta pelastamaan.

Voisiko selkeämpi rooli ja pelipaikka olla Jack Wilsheren pelastus? Aaron Ramsey oli joitakin vuosia samanlaisessa tilanteessa, missä häntä peluutettiin (korvaajien puutteessa) vähän missä sattuu. Jopa vasempana laitapakkina. Vähemmän yllättäen Ramseyn peli ei ollut aina parasta mahdollista, johtuen tuntemattomista pelipaikoista. Hieman mutuillen voisin todeta, että heti kun Ramseylle löytyi selkeä rooli Artetan vieressä box-to-box pelaajana, hänen peliotteensa parantuivat valtavasti. Kaikki tietävät kuinka tärkeä hän on nykyisin Arsenalille.

Kaikki tuntuvat puhuvan, että kuluva kausi on todella tärkeä Jack Wilsherelle, enkä tätä kiistä. Toisaalta hän on vasta 22-vuotias ja pystyy kehittymään vielä vuosia. Ei Pirlokaan ollut mikään Pirlo tuon ikäisenä. Onkin mielenkiintoista seurata, miten Wenger lähtee Wilshereä peluuttamaan silloin, kun kaikki avauksen pelaajat ovat kunnossa. 

Wenger on tästä jo vihjaillut viime kaudella antamassaan haastattelussa. Tuolloin Wenger totesi, että näkee Jack Wilsheren tulevaisuuden olevan nimenomaan keskikentän pohjalla: "His best position is as a deep-lying midfielder, where he can be a distributor", "He has a good burst and vision"*. Eli sekä Gary Neville, että Arsene Wenger pitävät Wilsheren parhaana paikkana keskikentän pohjaa.

Arsenalin fanit (allekirjoittanut mukaanlukien) ovat aina Vieirasta lähtien huutaneet jo myyttiseksi kasvaneen puolustavan keskikenttäpelaajan puolesta ja monet pitivät lähes varmana, että tänä kesänä sellainen on tulossa. Viimeisenä siirtopäivänä Wenger kuitenkin hankki joukkueeseen Danny Welbeckin, joten uusi Vieira jäi saapumatta.

Arteta on kuitenkin jo 33-vuotias, eikä Mathiu Flamini voi olla mikään pysyvä ratkaisu keskikentän pohjalle (liian epätasainen pelaaja), joten miksi Wenger ei vahvistanut sitä osa-aluetta joka suorastaan kirkuu pelaajia? Ehkä syynä oli nimenomaan Jack Wilshere. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Wenger aikoo Wilshereä joukkueessa käyttää, nyt kun Mikel Arteta on jälleen käytettävissä. Samoin Englannin maajoukkuepelien kiinnostavuus nousee samasta syystä: jatkaako Wilshere keskikentän pohjalla? Kuinka Wilshere tulee adoptoimaan uuden pelipaikkansa?

Wilsheren ja muiden pelaajien pelaajien integroitumista, sekä peli-ilmeen yhteenhioitumista on kuitenkin mielenkiintoista seurata. Kuluva kausi ei kuitenkaan ole vielä se napakymppi. Tai ainakaan alkukausi. Kärsivällisyyttä vaaditaan, mitä Wengeriltä löytyy, mutta meiltä faneilta ei.

Täytyy kuitenkin myöntää, että keskikenttä Wilshere-Ramsey-Özil ja hyökkäys Sanchez-Welbeck-Walcott ovat todella herkullinen asetelma. Kuten Terry Pratchett asian sanoi: elämme mielenkiintoisia aikoja.

Jack Wilshere ei ole ehkä se monien haikailema romuluinen taklauskone, joka syö aamiaiseksi betonia ja paskoo seinäelementtejä. Toisaalta jos saisin päättää kumman ottaisin tämän hetkiseen joukkueeseen, Arsenalin aikaisen Patric Vieiran, vai vuosien 2006-2014 Andrea Pirlon, osuisi valinta aina Pirloon.

Se kuka ei arvosta Andrea Pirloa, ei arvosta tai ymmärrä jalkapalloa. Toivottavasti voimme pian sanoa samaa Jack Wilsherestä.

Ensi kertaan!

Kunnollisen jalkapallon paluu.

Iltapäivää!

Jälleen kerran normaali elämä ja erityisesti työt meinaavat tulla blogin tielle, pahoittelut tästä. Uusi opetusluokka energisiä kutosia on pitänyt allekirjoittaneen kiireisenä futiskauden alun. Tilanne alkaa kuitenkin rutinoitua, joten eiköhän näitä blogitekstejä ala taas tipahdella.

Kunnollinen jalkapallo on siis tehnyt paluun, mikä on hienoa. Kesällä pelattu korruptio-fifan vetämät höntsäkisat ovat ohi ja nyt voidaan keskittyä siihen tärkeimpään ja kauneimpaan asiaan, eli Arsenaliin ja Englannin valioliigaan. MM-kisat olivat toki viihdyttävät ja tarjosivat hyviä pelejä, mutta kyllä jo lauantain matsi Crystal Palacea vastaan toimi muistutuksena, mitä futiksen pitää olla. No Arsenal - No party!

Valioliigan ensimmäinen kierros on takana, kuten myös kauden ensimmäinen voitto. Taisi olla ensimmäistä kertaa sitten kauden 2008/2009, kun Arsenal voitti kauden avauspelinsä. Voitto tuli hieman nihkeällä pelillä ja vasta yliajalla. Tärkeintä oli kuitenkin saadut kolme pistettä. Peli oli ajoittain ihan toimivaa, joskin hieman haparoivaa ja hidasta. Osa Brasiliaan matkanneista pelaajista on edelleen hieman puolikuntoisia, mikä näkyy myös kentällä. Myös uusien pelaajien integroituminen joukkueeseen ottaa oman aikansa. 

Crystal Palacesta napattu voitto oli mielestäni todellinen työvoitto, joka kaivettiin vähintään puoli-väkisin. Joukkue esitti hyvää taistelutahtoa ja sai kuin saikin kaipaamansa palkinnon. Pelissä tuli paljon virheitä (kuten Palacen maali), mutta näistä toivuttiin hyvin ja peli pystyttiin lopulta meille kääntämään. Peli ei kulje aina täydellisesti, mutta hyvät joukkueet pystyvät silti voittoihin. Virheitä sattuu kaikille ja tärkeää on kuinka niihin pystytään vastaamaan. Tällä kertaa vastaus oli sellainen kuin pitääkin.

Kauden toinen, ja huomattavasti tärkeämpi peli, pelattiin eilen Turkissa, jossa vastaan asettui mestareiden liigan karsinnassa Besiktas. Peli jälkipolville jää kerottavaksi 0-0 tulos, Artetan loukkaantuminen ja Ramseyn heppoisa ulosajo kahden keltaisen takia.

Eilisestä tuloksesta ei kuitenkaan kannata vetää turhan negatiivisia johtopäätöksiä, sillä kyseinen tulos ei ollut mikään katastrofi. Kenttä oli totaalisen surkeassa kunnossa, eikä soveltunut Arsenalin pelityyliin lainkaan. Tästä kertoo muun muassa ekan jakson alle 70 prosentin syöttötarkkuus. Besiktasin fanit pitivät huolen, että vierasjoukkueella oli mahdollisimmat kuumottavat oltavat ja tuomari sekoitti pakkaa entisestään. 

Välillä pitää ihan ihmetellä, mistä Uefa (ja FA) löytävät näitä tusinajanareita tuomitsemaan tärkeitä pelejä? Eilinen tuomari oli ajoittain täysin hukassa, ei pitänyt mitään selkeää linjaa ja lähti mukaan kotifanien provosointiin. Toisella jaksolla sai kortteja tilanteista, mistä ei ekalla jaksolla tullut edes vapaapotkua. 

Nämä kaikki muodostivat yhtälön, jossa 0-0 oli siedettävä tulos.

Ensi viikolla toisessa osaottelussa Emiratesilla uskoisin tasoeron tulevan ilmi paremmin. Besiktasin ainoa vaarallinen pelaaja oli Demba Ba, kun taas loput kymmenen pelaajaa eivät vakuuttaneet. Besiktasin aukesi välillä todella helposti, avaukset menivät minne sattuu, eikä Bata lukuunottamatta yksikään pelaaja pystynyt kunnon haastoihin. 0-0 tulos tarkoittaa myös sitä, ettei turkkilaiset voi tulla vain jarruttelemaan Emiratesille, mikä sopinee meille.

Giroudille eilinen oli taas yksi "niistä päivistä". Pallot pomppivat jatkuvasti hänen jalastaan minne sattuivat, syötöt olivat osoitteettomia (ekalla jaksolla syöttötarkkuus 64 prosenttia) ja viimeistely luokatonta. Sosiaalisessa mediassa Giroud on dumattu täysin ja osittain myös aiheesta. Kyseessä oli kuitenkin yksi peli, jossa moni muukin pelasi alle tasonsa (Ramsey & Santi). Ei Giroudista ehkä maailmanluokan pelaajaa saa, mutta ei hän mielestäni ole myöskään niin paska, kuin jotkut antavat ymmärtää. Kausi on vasta alussa, joten katsellaan rauhassa. En tosin pistäisi pahaksi, vaikka Wenger jonkun ykköskorin kärjen ostaisi.

Ramsey on keskiviikon pelistä poissa ja Artetan pelaaminen lienee myös epävarmaa, riippuen loukkaantumisen vakavuudesta. Toisaalta Özil, Podolski ja Mertesacker ovat taas käytettävissä, joten korvaajia löytyy. Ramseyn paikalle on kuitenkin heittää Ox, Özil, Mozart, Wilshere ja Santi. Eli tuolle paikalle meillä löytyy leveyttä. Ja saapahan Ramsey myös huilivuoron ja Wilshere tärkeän näyttöpaikan.

Artetan poissaolo tarkoittanee Flaminin pelaamista, joskin Wenger saattaa kokeilla keskikentän pohjalle topparin paikalla loistanutta Calum Chambersia. Wenger kun on itse todennut, että Chambersin tulevaisuus olisi nimenomaan tuolla paikalla. Ainakin topparina hän on ollut parin matsin perusteella suorastaan mykistävän hyvä. Ja kyseessä on vasta 19-vuotias pelaaja! Huikea haku Wengeriltä. 

Eilen ei peli kulkenut, mutta olen silti luottavainen Arsenalin voiton suhteen. Keskiviikon pelissä ainut uhka muodostuu omista virheistä ja niin sanotuista "typerien maalien päästämisestä". Siis sellaisten maalien, jotka syntyvät kauhean sähellyksen jälkeen ja pomppivat maaliin kolmen perseen, yhden pään ja molempien tolppien kautta. Lohkovaihe on kuitenkin tukevasti omissa käsissä ja näissä peleissä Arsenal on ollut aina vahvoilla.

Ensi kertaan!

Siirtoja ja tilastoja.

Iltapäivää!

Viikko on käynnistynyt helteisissä merkeissä, joten mikäs sen sopivampaa kuin kirjoittaa blogiin uusi teksti, vaikkapa rantalukemiseksi. 

Tällä kertaa heittäydyn tilastonikkariksi ja pohdiskellen samalla potentiaalisia uusia pelaajahankintoja.

Lähdetään liikkeelle maalivahdista, sillä seuraava Arsenal-pelaaja tulee mitä todennäköisemmin olemaan Kolumbian maajoukkueen maalivahti David Ospina. Ospinan siirrosta on uutisoitu Ranskanssa "varmana", mikä tarkoittaa, että siirtokorvauksesta olisi sovittu, sekä henkilökohtainen sopimus olisi lyöty lukkoon. Medical on raporttien mukaan tällä viikolla ja julkistaminen saattaa tapahtua jopa ennen viikonloppua, jolloin Arsenal pelaa New Yorkissa Red Bullsia vastaan.

Maalivahdin hankkiminen ei tule kenelläkkään yllätyksenä, sillä Wojciech Szczęsny on tällä hetkellä joukkueen ainut maalivahti, jos junioreja ei oteta huomioon. Huhuissa on pyörinyt niin Iker Casillas, kuin Cardiffin Marshall, mutta ilmeisesti valinta osuu juuri David Ospinaan. Casillas on ollut kaikista pisimpään huhuissa, mutta tähän liittynyt uutisointi haiskahtaa median keksinnöiltä ja agenttien puheilta.

Ospinan hankinta olisi puolestaan mielenkiintoista siinä mielessä, että hän on selkeä kilpailija Szczęsnylle. Ospina on vasta 25-vuotias, mutta tästä huolimatta kokenut pelaaja niin seura- kuin maajoukkuetasolla. Onkin mielestäni selvää, ettei Wenger hanki häntä istumaan penkillä selkeänä Szczęsnyn varamiehenä. Szczęsny on hyvä maalivahti, mutta ei vielä missään nimessä niin hyvä, että hänen syrjäyttämisensä olisi mahdotonta. Tästä on myös kokemusta toissakaudelta, kun Wenger nosti Fabianskin Szczęsnyn edelle huonojen pelien takia. Szczęsny on myös parantanut peliään, kun hänelle on saatu kilpailua. Kokeneen ja hyvän maalivahdin saapuminen Arsenaliin kilpailemaan ykkösvahdin paikasta on ainoastaan hyvä asia Arsenalille.

David Ospinan torjuntaprosentti on Euroopan top-liigojen parhaimmistoa, ainoastaan Neuerilla, Buffonilla ja Navasilla on paremmat torjuntaprosentit. Twitterissä kommentoitiin, että Ospinan viime kausi ei ollut seurajoukkueessa paras mahdollinen ja hän oli loukkaantuneena osan kautta. Tasonpudotus oli todennäköisesti väliaikaista, sillä hän pelasi erittäin hyvät MM-kisat. Ospina on myös maalivahdiksi nuori, joten kehitystä voi varmasti tapahtua.

Tilastojen valossa Ospinan ja Szczęsnyn kaudet olivat hyvin samanlaisia. Eroja toki on, mutta ne ovat pienehköjä, eikä niistä pysty oikein mitään konkreettista sanomaan.

Tilastosta tulee ehkä selkeiten esille se seikka, että Ospina ei ole ainakaan niiden valossa Szczęsnyä huonompi. Siirto ei toki ole vielä varma, mutta toteutuessaan tuo mielenkiintoisen lisän kauden alkuun: kumpiko pystyy nappaamaan itselleen joukkueen ykkösvahdin paikan?

Toinen melko vääjäämättömältä näyttävä siirto koskee Thomas Vermaelenia. Vermaelenin on huhuttu olevan tyytymätön rooliinsa ja haluavan siirtyä johonkin toiseen seuraan paremman peliajan perässä. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä tällä hetkellä Vermaelenin paikka Arsenalissa on penkillä. Peliaikaa heruu ainoastaan loukkaantumisten takia tai sitten jossain kalja-cupissa.

Tilanne on ongelmallinen niin pelaajan itsensä, kuin joukkueen näkökulmasta: Vermaelen on kuitenkin joukkueen kapteeni (ainakin toistaiseksi), mutta ei mahdu avaukseen. Vermaelen ei ole myöskään pystynyt vakuuttamaan näytönpaikan saadessaan, että pystyisi horjuttamaan Mertesacker-Koscielny -akselia. Vermaelen ei ole myöskään enää mikään nuori (täyttää marraskuussa 29), joten mahdolliseen kehitykseen pitää suhtautua varauksella.

Manchesterin punaiset (hyh) ovat ilmeisesti Vermaelenista kiinnostuneita ja joidenkin roskalehtien perusteella tehneet noin kymmenen miljoonan punnan tarjouksen. Jos Arsenalissa olisi tällä hetkellä enemmän toppareita, niin pitäisin siirtoa lähes varmana. Tilanne on kuitenkin se, että jos Vermaelen myydään on meillä ainoastaan kaksi topparia + joitakin junioireita. Toppareiden vähyys näkyi hyvin viime viikonlopun matsissa Boreham Woodia vastaan. 

Mediassa on myös huhuttu, että Manun kanssa voitaisiin suorittaa jonkinlainen vaihtokauppa, jossa Vermaelen liikkuisi toiseen suuntaan ja joko Smalling tai Jones liikkuisi toiseen. Fanien keskuudessa tämä on herättänyt keskustelua ja mielipiteet tuntuvat nopealla vilkaisulla jakaantuvan aika jyrkästi. Vaihtokaupat toteutuvat hyvin harvoin Valioliigassa, joten jo tämän takia tähän uutisointiin tulee suhtautua varauksella. 

Suhtaudun itse Vermaelenin siirtoon melko neutraalisti. Mielestäni hän ei ole kyennyt lunastamaan niitä odotuksia, mitä hänen ensimmäinen kautensa lupasi. Sen jälkeen tasonlasku on ollut ilmeinen, päätyen lopulta penkitykseen. Mitä huhuttuun vaihtokauppaan Manun kanssa tulee, niin ajattelin lähteä tarkastelemaan analyyttisemmasta näkökulmasta. 

Ensimmäiseksi pitää kysyä, että A) vahvistaako Vermaelen Manua ja B) heikentääkö siirto Arsenalia? Manulta on lähtenyt nyt kolme kokenutta puolustajaa (Evra, Vidic ja Ferdinand), joten Vermaelen mahtuisi todennäköisesti heidän avaukseensa. Vermaelen toisi heille myös tarvittua kokemusta ja johtajuutta. Van Gaalilla on myös hyvät meriitit Hollanin maajoukkueesta, että hän saa myös keskinkertaisista pelaajista paljon irti (esim. Ron Vlaarista), etenkin puolustussuuntaan. Van Gaalin takia uskonkin, että Vermaelen vahvistaisi nykyistä Manua. Toisaalta Manun vahvistamiseksi ei tällä hetkellä paljoa vaadita, joten en usko vahvistuksen olevan Arsenalille niin iso uhka, kuin esimerkiksi Van Persien siirto aikoinaan. 

Entä heikentäisikö Vermaelenin siirto meitä? Kyllä ja ei. Vermaelen ei ole avauksen pelaaja, joten tässä mielessä hänen siirtonsa ei heikentäisi avauskokoonpanoa. Toisaalta hän on joukkueen de jure kapteeni ja kokenut pelaaja, joka pystyy pelaamaan myös vasemmalla, joten tässä valossa hänen myyntinsä heikentäisi rosteria. Arsenalilla ei ole yksinkertaisesti riittävästi pakkeja, etenkin nyt kun Sagna siirtyi Cityyn. Näin ollen Vermalenin siirto heikentäisi Arsenalia, jos hänelle ei tulisi korvaajaa.

Entäs huhuttu vaihtokauppa Manun kanssa? Tein Squawkan kautta pientä vertailua herrojen Jones-Smaling-Vermaelen suhteen. Heitin tähän myös Matija Nastasicin, sillä hän on viimeisin huhuissa pyörinyt pelaaja.

Vermaelenin osalta tilastoissa on käytetty 2012-2013 kautta, muiden osalta viime kautta. Syynä tähän oli Vermaelenin vähäinen peliaika Arsenalissa, joten vertailu samalta kaudelta ei olisi ollut mielekästä. Tilastoista käy melko nopeasti ilmi, että jopa Manun umpisurkeasta viime kaudesta huolimatta, molemmat pelaajat olisivat tilastojen valossa hitusen Vermaelenia parempia. Tai eivät ainakaan järisyttävästi huonompia. Lisäksi Jones on vasta 21-vuotias ja Smalling 25-vuotias. Molemmat pystyvät myös pelaamaan oikealla laidalla, joka voisi vapauttaa Carl Jenkinsonin lainalle hakemaan peliaikaa. 

Arsene Wenger lisäsi Vermaelenin tilanteen epävarmuutta entisestään, toteamalla ettei voi taata, että hän pelaa ensi kaudella joukkueessa. Uskoisin tämän mahdollisen siirron kuitenkin menevän pitkälle alkukauteen, sillä Manulla ei ole euro-pelejä ohjelmistossa, joten Vermaelen edustuskelvottomuus Euroopassa ei olisi ongelma, vaikka esim. karsinnat Arsenalissa pelaisi. 

Tilastot ovat toki aina vain tilastoja, mutta näiden perusteella en lähtisi vaihtokauppaa vastustamaan. Kuten facebookissa eräs fani totesi, "ei sieltä mitään Silvestreä ole tulossa", jonka kanssa olen täysin samaa mieltä. 

Lopuksi käyn vielä kiinni kaikken halajamaan myyttiseen pelastajaan, joka myös puolustavana keskikenttänä tunnetaan. Arsenalin fanit ovat aina Vieiran lähdön jälkeen huutaneet joukkueeseen keskikentän ankkuria, joka fyysisyydellää, taistelutahdollaan ja päättäväisyydellään tuhoaisi vastustajien hyökkäykset yksi toisensa jälkeen, kuten Sven Tuuva Koljonvirran taistelussa konsanaan. 

Toistaiseksi lista potentiaalisista pelaajista on pyörinyt kolmen ympärillä: Sami Khediran, Morgan Schneiderlinin ja Lars Benderin. Näistä Khedira on kuitenkin enemmän box-to-box tyyppinen pelaaja, eikä ainakaan tilastojen puolesta kovinkaan puolustava pelaaja. Bender ja Schneiderlin puolestaan osuvat enemmän tähän puolustavamman pelaajan rooliin. Uutena nimenä voitaisiin nostaa Sportin Lissabonin William Carvalho. 

Benderistä Arsenal on aiemmin tehnyt jonkinlaisen tarjouksen, josta Leverkusen kieltäytyi. Samoin Schneiderlinin saatavuutta ilmeisesti tiedusteltiin tammikuussa, mutta hintapyyntö torppasi potentiaalisen kaupan. Portugalissa on pari päivää sitten uutisoitu, että Sporting olisi kieltäytynyt Arsenalin noin 30 miljoonan euron tarjouksesta ja haluaisi Carvalhosta ulosostoklausuulin verran, eli vähintään 45 miljoonaa euroa. Iso kasa käteistä 22-vuotiaasta, vaikka lupaava pelaaja onkin. Khedira on myös ollut voimakkaasti huhuissa, mutta pitäisin tätä enemmän median ja agenttien puheina.

Kuka näistä sitten olisi paras vaihtoehto Arsenalille? Ainoastaan Schneiderlinilla on kokemusta Valioliigasta ja kaikki muut pelaavat eri maiden liigoissa, joten tilastollinen vertailu on hieman haastavaa. Tein kuitenkin Squawkan perusteella pienen vertailun, joka antaa ainakin jotain tietoa pelaajista. Khedirasta käytin 2012-2013 kautta, koska hän pelasi loukkaantumisen takia viime kaudella vain 13 peliä Realissa. Carvalhosta ei jostain syystä tilastoja löytynyt, joten hän pysyy ainakin minulle tuntemattomana. Jos joku löytää hänestä tilastoja, voi linkata ne vaikkapa kommentteihin.

 

Näiden perusteella Khedira jää selvästi Benderille ja Schneiderlinille. Etenkin Khediran puolustussuunnan tilastot ovat suorastaan surkeita. Vaikka moni mieltää hänet puolustavaksi keskikenttä pelaajaksi, ei hän sitä ainakaan tilastojen perusteella ole. Tosin osa selittyy sillä, että kyseistä paikkaa Realissa pelaa loistava Xabi Alonso. Oma valintani olisi Morgan Schneiderlin, jo pelkästään Valioliigakokemuksen perusteella. Ongelmaksi voi muodostua Southomptonin haluttomuus kaupantekoon, nyt kun Liverpool ja Manu ovat ostaneet joukkueen lähes tyhjäksi.

Tällaista tällä erää. Tulevat viikot näyttävät miten joukkueen rakentuminen tulee jatkumaan. Maalivahdin siirto näyttäisi olevan seuraavana vuorossa ja tämän jälkeen mahdollinen puolustaja ja/tai puolustava keskikenttä. 

Arsene Wenger on ilmeisesti hakenut puolustavaa keskikenttää, mutta en pitäisi ihmeenä, vaikka hän hankkisi yhden tai kaksi puolustajaa ja ilmoittaisi, että siirrot olivat nyt tässä. Tämä ei ole toki mitä fanit ja itse haluaisin, mutta Wengerillä on tapana toimia oman päänsä mukaan ja jos hyvää diiliä ei ole tarjolla, niin pelaajia ei hankita vain ostamisen ilosta. 

Loppukesä näyttää onko Arsenalin hankinnat hyviä, vai täydellisiä. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä.

Myöhempään.

Vähän kaikkea kaikille

Hyvää aamupäivää arvoisat goonerit!

Kesä alkaa olla pikkuhiljaa puolivälissä ja pikkuhiljaa pitäisi aloitella ensi lukukauden tuntien suunnittelua, joten mikäs sen parempi motivaattori uuden blogitekstin kirjoitukselle. 

Tarkoituksena oli kirjoittaa alkukesästä blogiin pariinkin otteeseen, mutta silly seasonin ja MM-kisojen aikana tuli pienoinen jalkapallo-ähky, joten päätin jättää kirjoittamisen suosiolla kisojen jälkeen. Niin ja pitäähän sitä bloggaajankin lomailla.

Olen pohdiskellut kirjoituksen aihetta parisen päivää, mutta koska yhden aiheen valinta osoittautui mahdottomaksi, ajattelin kirjoittaa vähän kaikesta. 

Kesän tähän astinen jalkapalloilullinen kohokohta oli tottakai MM-kisat Brasiliassa. Kisat olivat mitä mainioimmat ja viihdyttävät, tuoden sopivasti yllätyksiä ja pettymyksiä. Uusia tähtiä nousi ja vanhoja laski. Kisoista on kirjoitettu oikeastaan kaikki mahdollinen, joten pidän oman kontribuutioini minimaalisena. 

Katsoin kisojen aikana lähes kaikki matsit, muutamia myöhäispelejä lukuunottamatta. Pronssiottelu ja finaali jäivät hieman Ilosaarirockin jalkoihin, mutta molemmista peleistä kerkesin leirinnässä nähdä ratkaisun. Saksan voitto oli hieno asia Arsenalin näkökulmasta, sillä nyt meillä on joukkueessa kolme maailmanmestaria, mikä ei ole huono asia. Ammattipelaajat korkeimmalla tasolla elävät voitoista ja näiden kautta saatu itseluottamus ja nälkä uusiin palkintoihin on varmasti eduksi.

Arsenalin pelaajat onnistuivat mielestäni hyvin, ehkä pienoisena poikkeuksena Jack Wilshere. Wilshere ei tosin saanut Hodarilta juurikaan peliaikaa, mutta ei myöskään tuonut vaihdosta tullessaan oikeastaan mitään kovinkaan erikoista, jotta olisi pystynyt avauksen pelaajat haastamaan. Loppukauden poissaolo lienee suurin syy tähän. Oxlade-Chamberlain oli harjoitusmatseissa hyvässä vireessä ja olisi todennäköisesti ollut avauksen pelaaja ilman harmillista loukkaantumista. 

Oliver Giroud pelasi vähintään omalla tasollaan ja vahvuuksiensa mukaisesti. Sääli, että Ranskan hienon joukkueen kohtalona oli putoaminen Saksaa vastaan. Koscielny sai vastuuta vaihtelevasti ja jostain käsittämättömästä syystä Sakho ja Varane oli nostettu Kosin edelle. Etenkin Varanen köykäinen fysiikka kävi kohtaloksi Saksaa vastaan.

Lopuksi voisin vielä todeta, että Hollannin pelit olivat täysin sietämättömiä katsoa. Onnea vain ensi kauden Manun kannattajille ja nauttikaa joukkueenne 6-3-1 taktiikasta. Lisäksi Robbenin ja Krulin toimille bloggaaja antaa satapata miinusta.

Arsenalin kannalta merkittävimmät uutiset ovat tulleet siirtomarkkinoilta. Tärkein (ja kirjoitusherkellä ainut virallinen) hankinta oli Alexis Sanchezin siirtyminen Arsenaliin. Sanchez vaikuttaisi ainakin paperilla olevan täydellinen lisä joukkueeseen. Hän pystyy pelaamaan hyökkäyksessä kaikilla paikoilla (laidoilla ja yksin piikissä), tuo kilpailua Giroudille ja ennen kaikkea nopeutta sekä taitoa. Sanchezin tilastot ovat erittäin hyvät ja hänen työmoraalinsa on upeaa katseltavaa. 

Mathieu Debuchyn siirron pitäisi varmistua tänään, nyt kun Newcastle on saanut pelaajalle korvaajan hankittua. Toinen, ainakin ranskalaisen median mukaan, lähes varma siirto pitäisi olla Kolumbian maajoukkuevahti David Ospinan siirto. Ospina vaikuttaisi kaikinpuolin järkevältä siirrolta: halpa, ilmeisen hyvä (torjuntaprosentti Buffonin luokkaa) ja nuorehko.

Keskikentän ankkuri on ilmeisesti seuraavana ostoslistalla. Eniten esillä on ollut Lars Bender, Morgan Schneiderlin ja Sami Khedira. Khedira on ollut viime päivinä eniten esillä. Sky Sports ja BBC:n Honigstein raportoivat, että Real ja Arsenal olisivat päässeet kauppahinnasta sopuun ja ainut jarru siirrolle olisi Khediran palkkavaatimus (ilmeisesti reilusti yli 150k/viikko). Toisaalta Khediran agentti kiisti nämä tiedot eilen. Ota tuosta nyt sitten selvää.

Oma valintani keskikentän ankkuriksi olisi Morgan Schneiderlin, joka tilastojen valossa ja viime kauden nähdyn perusteella, olisi todella hyvä hankinta. Lars Bender on eittämättä lahjakas, mutta alhainen 70 prosentin syöttötarkkuus epäilyttää. Uskoisin, että Wenger suosii Artetan tyylistä syöttökonetta rytmittämään peliä, joten Bender ei välttämättä ole tähän tarkoitukseen paras mahdollinen. Khedira puolestaan ei ole puhdas puolustava ankkuri, vaan pikemminkin box-to-box pelaaja. Huolestuttavaa on myös hänen todella alhainen taklauksia per peli -lukema (esim. Artetalla huomattavasti korkeampi). Tämä voi tosin johtua myös roolista Realissa, missä ankkurin rooli on loistavalla Xabi Alonsolla. Schneiderlinin ongelmaksi voi muodostua Southompton, koska heillä ei ole varmasti mitään haluja myydä, etenkin kun ovat saaneet Manulta ja Liverpoolilta hyvät korvaukset kolmesta pelaajasta. Toisaalta jos pelaaja painostaa todella voimakkaasti siirtoa, niin joukkue on usein voimaton.

Toisaalta kuka tahansa noista kolmesta vahvistaisi Arsenalia ja on mukavaa, että voimme puhua tuon kaliiberin pelaajista, eikä mistään Ranskan kakkosen Pierre Neverhöördistä tai Delmont Takareisivammasta.

Puolustus kaipaisi myös kipeästi vahvistusta. Kos ja Merte ovat pelanneet lähes kaikki pelit ja molemmilla on lisäksi MM-kisat alla. Sagnan lähdön myötä ainut puolustaja varalle on Vermaelen, joka puolestaan on lähökuopissa. Joku nuorehko ja nälkäinen toppari olisi hyvä lisä tuomaan leveyttä ja kilpailua topparien tontille. Vermaelen tuskin tulee Kosia ja Merteä syrjäyttämään.

Tällaista pohdintaa tällä erää, eli pintapuolista yleistä lätinää. Ensi kerralla jotain syvempää ja rajatummasta aiheesta. 

Myöhempään!

Cesc'la vie!

Iltaa!

Ajatuksissa oli kirjoittaa uusi blogikirjoitus vasta kun mm-kisat olisivat kunnolla käynnissä ja olisin nähnyt Arsenalin pelaajia tositoimissa. Arsenalin kannattajan näkökulmasta kulunut viikko on ollut hiljainen aina tähän päivään asti. Tänään illalla sitten hiljaiselo loppui ryminällä, kun Chavsit julkaisivat uuden pelaajan: Cesc Fabregasin.

Sosiaalisessa mediassa on (kieltämättä ymmärrettävästi) käynnissä Arsenal-fanien totaalinen melt-down tästä uutisesta johtuen. Sinänsä Fabreagasin siirto ei ole mikään yllätys, vaan ollut lähinnä sinettiä vailla valmis jo parisen viikkoa. Siirto Chelseaan vaikutti varmalta oikeastaan siitä asti, kun Guillem Balague twiittasi, ettei Arsenal aio käyttää etuosto-oikeuttaan Fabregasiin ja että Chavs on pelaajasta kiinnostunut. Myöhemmin vielä David Ornstein vahvisti tämän uutisen. Moni varmasti vielä elätteli toivoa, että tämä ei pitäisi paikkaansa, mutta Balague ja Ornstein ovat sen verran luotettavia lähteitä, etteivät juurikaan ota kantaa kuin lähes varmoihin asioihin.

Mitä Cesc Fabreagasin siirtoon tulee, on siihen vaikea suhtautua neutraalisti tai puhtaan analyyttisesti. Fabreagasin siirtyminen Chavsien riveihin on kuitenkin sellainen asia, mistä on vaikea pitää tunteet erossa. Kaikista maailman joukkueista sen pitikin olla juuri Chelsea. Yngh. Koitan silti parhaani mukaan rationalisoida ja purkaa tätä uutista sekä Wengerin päätöstä. 

Oma suhtautumiseni siihen on lyhyesti ilmaistuna ristiriitainen. Toisaalta asia vituttaa, mutta toisaalta tulee ajateltua, että mitäs sitten? Pitäköön perkele tunkkinsa.

Miksi Arsenal ja erityisesti Arsene Wenger ei sitten kelpuuttanut entistä kapteeniaan takaisin? Kyseessä oli kuitenkin pelaaja, jonka ympärille Wenger oli aikoinaan koonnut koko muun joukkueen. Fabregasin piti olla se pelaaja, joka olisi nostanut Arsenalin mestaruustaisteluun. Lopulta Barcelonan kutsu kävi vastustamattomaksi, lakko, kiukuttelu ja lopulta seura sekä Wenger olivat pakotettuja Fabregasin myymään Barcelonaan.

Fabregasin lähtö jätti joukkueeseen käsittämättömän suuren aukon ja Wengerin suurin synti olikin se että vaikka Fabregasin lähtö oli tiedossa, ei hänelle hankittu tai edes etsitty korvaajaa. Arsene Wenger ja muu johtokunta seurasi kädet taskuissa, kun joukkueen paras pelaaja lähti pelaamaan silloiseen maailman parhaaseen joukkueeseen. Tilanne on nyt onneksi Arsenalin kannalta paljon parempi. Nyt meillä on Cescille korvaaja, tai oikeastaan useampia. Silti osa faneista on nyt vihaisempia, kun emme hankkineet Fabreagasia takaisin, kuin silloin kun hänet myytiin Barcelonaan. 

Fabregasin omien sanojen mukaan hän olisi ollut valmis palaamaan takaisin Arsenaliin, mutta häntä ei enää kaivattu. Näin ollen pelaaja siiryi toiseen joukkueeseen, koska häntä ei kaivattu myöskään Barcelonassa. Fair enough, kuten Englannissa sanotaan. Omalta osaltani suurin vitutus liittyy puhtaasti Chelseaan, eikä niinkään ajatukseen Fabreagasin siirtymisestä toiseen joukkueeseen. Chavs heti Manun jälkeen se joukkue, jolle en toivo mitään hyvää. Jos Cesc olisi siirtynyt vaikkapa Atletico Madridiin olisi reaktioni ollut todennäköisesti kuulunut kategoriaan meh. Mutta ajatus Cesc Fabreagasista halaamassa John Terryä ja Jose Mourinhoa? Vähemmästäkin mielikuvasta nousee oksennus kurkkuun.

Koska Fabregas olisi ollut valmis palaamaan Arsenaliin ja joukkue ei häntä takaisin huolinut, täytyy syy olla puhtaasti jalkapalloon liittyvä. Selkein syy minkä minä näen Wengerin päätökselle, on että hän ei näe uuden hyökkäävän keskikenttäpelaajan lisäämistä tarpeellisena. Viime kesänä siihen oli tarvetta ja Wenger hankki joukkueeseen Mesut Özilin. Nyt siirtomarkkinoiden painopiste on hyökkääjässä, puolustuksessa ja puolustavassa keskikentässä. Mikä on mielestäni vain järkevää. Nuo osa-alueet kaipaavat vahvistusta, joten kaikki tarmo on järkevää suunnata niihin.

Kuten taisin jo viime kerralla todeta, on Cescin hankkimatta jättäminen mielestäni todistus siitä, että joukkueella ja Arsene Wengerillä on olemassa selkeä suunnitelma. Tätä suunnitelmaa myös seurataan, eikä siitä ikään kuin hairahduta sivupoluille, vaikka niiden päässä olisi itse Cesc Fabregas. Toisaalta kun ottaa huomioon pari viimeistä siirtoikkunaa ja Arsenalin toiminnan niissä, suhtaudun itse tämän suunnitelman täydelliseen toteutukseen hieman pelokkaasti. Se ei riitä, että on olemassa suunnitelma, vaan se pitää pystyä myös toteuttamaan täydellisesti ja ilman sähellystä. Ei siis mitään 40+1 tarjouksia (joka tosin oli hupaisa), vaan rahaa tiskiin ja pelaajia hymyilemään Emiratesin eteen uusien paitojen kanssa. 

Cescin siirtoa voidaan ajatella myös ryhmädynamiikan kannalta. Mitä uuden hyökkäävän pelaajan saapuminen olisi merkinnyt esimerkiksi Mesut Özilille? Millaisen viestin se olisi lähettänyt hänelle? Tai Jack Wilsherelle tai Oxlade-Chamberlainille? Kuka olisi ollut valmis luopumaan tarvittaessa jostain noista, jotta Cescille olisi saatu tilaa? 

Vaikka miten puhumme riittävästä leveydestä, olisi Fabregasin tulo tarkoittanut vähempää peliaikaa tietyille pelaajille. Ramsey äänestettiin suoranaisella äänivyöryllä vuoden pelaajaksi, vaikka oli poissa kolme kuukautta. Muistelkaapa Ramseytä pari kautta sitten. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Wenger ei olisi luottanut häneen ja antanut mahdollisuutta? 

Mielestäni Jack Wilshere on nyt pitkälti samassa tilanteessa. Mitä hänen kehitykselleen olisi tapahtunut, jos Cesc Fabregas olisi ottanut hänen paikkansa? Kuka olisi valmis näkemään Wilsheren parin kauden päästä Chavseissa/Manussa/Poolissa iskemässä maaleja liukuhihnalta?

On sääli, että Cesc päätyi lopulta sinisiin ja tulee varmasti vahvistamaan heitä. Se, että miten paljon, selviää vasta ensi kaudella. Toisaalta Chavs oli ilmeisesti ainut joukkue, joka todella oli Fabregasista kiinnostunut. Ehkä sekin kertoo jotain. Olisi voinut kuvitella, että Manu, Liverpool ja City olisivat olleet aktiivisimpia tässä tapauksessa, mutta yksikään noista ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta. Kuten ei myöskään Arsenal, Bayern, Barcelona, Real, Atletico tai Dortmund. Ehkä tämäkin kertoo jotain.

Oma järkeilyni on viimeiset pari päivää ollut tämän kaltaista. Lopullinen niitti siirrolle sai ajatukset siirtymään datavirraksi. Itse luotan vielä Wengeriin ja aion antaa hänelle aikaa. Toivon todella, että hän ja joukkue todella onnistuvat markkinoilla ja suunnitelman toteutuksessa. Muuten tulee pitkä kesä ja seuraava kausi.

Haluasin vielä tuoda esiin, toisessa keskustelussa tuodun toteamuksen. Kannatammeko me Arsenalia vai yksittäisiä pelaajia? Eteenkään sellaisia jotka ovat joukkueen jo jättäneet? Minä kannatan ainakin joukkuetta. Hiiteen Van Persie, Nasri Ja Cesc. Te olisitte voineet olla legendoja, nyt teidät muistetaan vain hopearahoista*.

Myöhempään.

* Kts. tarkemmin: raamattu, hakusanalla Judas.

Uutiskatsaus sekä ohjeita selviytyä Silly Seasonista

Hyvää kesäistä sunnuntai-iltapäivää!

Blogi on pitänyt pienoista taukoa FA-cupin voiton jälkeen, johtuen koulujen päättymisen aiheuttamista kiireistä ja sen jälkeen vietetystä pienehköstä lomasta. Loma jatkuu toki allekirjoittaneella edelleen, mutta MM-kisat ovat aivan ovella ja Silly Season on täydessä vauhdissa, koitan taas hieman aktivoida blogia. 

Itseasiassa suurin syy blogin pieneen hiljaiseloon on ollut se, ettei Arsenalin suunnalta ole tullut mitään kovinkaan mullistavia uutisia, jotka olisivat sinänsä vaatineet välitöntä huomiota.

Oikeastaan tärkein, joskaan ei yllättävin, uutinen oli  Arsene Wengerin allekirjoittama jatkosopimus, joka sitoo hänet seuraan vuoteen 2017 asti. Tämäkään ei sinänsä ollut, internet-slangia siteeratakseni, mikään "OMG!! WTF?!?!" -uutinen, sillä jatkosopimus on ollut epävirallista tietoa jo pitkään. Ainoastaan sopimuksen pituus, kolme vuotta, oli vuoden pidempi mitä etukäteen oltiin ennakoitu.

Arsene Wenger ja hänen kirjoittama jatkosopimus on ainakin sosiaalisessa mediassa jakanut jonkun verran fanikuntaa. Wenger on toki ollut kiistelty hahmo jo pari vuotta ja osa faneista on jopa muodostanut omia klikkejään, joista tunnetuimmat lienevät AKB (Arsene Knows Best) sekä WOB (Wenger Out Brigade). Ryhmät eivät tosin ole mitään aktiivisia ryhmiä per se, vaan pikemminkin koostuvat kannattajista jotka vain haluavat identifioida itsensä tiettyyn mielipiteeseen. Itse en tätä täysin ymmärrä, mutta jokainen toki tyylillään. 

Vaikka blogosfäärissä sekä sosiaalisessa mediassa törmää paljonkin Wengeriä kritisoiviin kirjoittajiin, näyttäisi erilaisten kyselyiden perusteella suurin osa olevan Wengerin jatkon kannalta. Twitterissä olen törmännyt pariinkin kyselyyn, joissa kysyttiin mielipidettä Wengerin jatkon puolesta ja yli 60 prosenttia oli jatkon kannalla. En tosin tähään hätään näitä löytänyt, joten joudutte luottamaan sanaani.

Mikä on sitten blogin kirjoittajan näkemys Arsene Wengerin jatkosta? Olen blogin aloittamisen jälkeen pyrkinyt pitämään asian suhteen neutraalia linjaa, joka on varmasti myös nähtävissä. En koe kuuluvani mihinkään ryhmittymään, vaan pyrin katsomaan asioita useasta eri näkökulmasta. Arsene Wenger on tehnyt paljon hyviä asioita joukkueen eteen, mutta sekaan mahtuu myös huonoja tai vähintään kummallisia päätöksiä. En ole pahoillani, että Arsene Wenger allekirjoitti jatkosopimuksen, mutta haluan samalla nähdä tiettyjä muutoksia. Erityistä huomiota (ja muutosta) kaipaavat siirtopolitiikka sekä jatkuvien ja pitkäaikaisten loukkaantumisten estäminen. Wengerin on myös pystyttävä näyttämään, että hän on edelleen kykenevä viemään joukkuetta eteenpäin ja puristamaan sekä joukkueesta että itsestään sen pienen ekstraefortin, jotta ensi kaudella Arsenal olisi realistisesti mukana taistelussa Valioliigan voitosta.

Joukkueen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä viime kausi hajosi lopulta useiden avainpelaajien loukkaantumisiin. Fabianski ja Sagna ovat vahvistaneet lähtönsä, joten joukkue tarvitsee kaksi uutta pelaajaa pysyäkseen samalla tasolla viime kauden kanssa. Vahvistuksia täytyy tulla ja loukkaantumiset on saatava karsittua minimiin.

Toistaiseksi Silly Season on tarjonnut lähinnä pettymyksiä ja varmasti jo ensimmäisiä harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä. Erityisesti BBC:n David Ornsteinin ilmoitus, ettei Arsenal ole kiinnostunut hankkimaan Cesc Fabregasia takaisin Barcelonasta, nosti melkoisen hulabaloon twitterissä. Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä kun on kyse Cescistä eivät fanit voi pitää tunteitaan erossa mielipiteistään, mikä on täysin ymmärrettävää.

Syy miksi Fabregas ei kuulu Wengerin ostoslistalle lienee se, että  Wenger näkee meillä olevan riittävästi pelaajia Cescin roolissa ja että vahvistukset tulee suunnata muualle. Olettaisin, että Arsenalilla ja Arsene Wengerillä on selkeä näkemys ja suunnitelma joukkueesta, johon Cesc ei kuulu. Sinänsä Wengerin päätös on ymmärrettävä ja varmasti perusteltu, mutta toisaalta pelkkä ajatus Cescistä Lontoon sinisissä Mourinhon alaisuudessa on kammottava. Toivon todella, että Wenger tietää mitä tekee. Gunnerblogin James ilmaisi tämän hienosti: on vaikea kuvitella tilannetta, missä katuisimme Cescin hankkimista takaisin, mutta on erittäin helppoa ajatella tilanne, jossa katuisimme päätöstä olla hankkimatta häntä.

David Ornsteinin mukaan Arsenalin prioriteetit ovat oikean laitapuolustajan, maalivahdin ja hyökkääjän löytämisessä. Näiden lisäksi puolustava keskikenttä on mahdollinen, jos oikea pelaaja löytyy oikeaan hintaan. Prioriteettinä ei ole siis vielä yhden hyökkäävän keskikenttäpelaajan hankkiminen.

Toistaiseksi tulevista pelaajista on ollut vain satunnaisia huhuja. Sellaiset nimet kuten Loic Remy, Serge Aurier, John Ruddy, Mario Balotelli, Morgan Schneiderlin, Mario Mandzukic ja Lars Bender pyörivät tasaisin väliajoin mediassa. 

En lähde tässä tämän tarkemmin spekuloimaan potentiaalisilla tulijoilla, mutta kaikki viittaa toistaiseksi siihen, että Arsene Wenger tekee apulaisineen töitä siirtojen eteen ja heillä olisi olemassa jonkinlainen suunnitelma. Olen itse ainakin vielä luottavainen ja uskon joukkueen vahvistuvan kesän aikana. Toisaalta kyseessä on Arsenal ja Arsene Wenger, jotka eivät viime aikoina ole tehneet asioista helppoja. Kannattaakin kysyä heinäkuun lopulla uudelleen, että olenko vielä rauhallisin mielin vahvistuksista, etenkin jos niitä ei ole vielä tullut. 

Annankin vielä lopuksi lukijoille muutaman vihjeen Silly Seasonista selviytymiseen.

1) Älä seuraa tai usko mitään mitä Twitterissä esim. @agentjim tai @indykaila sanovat tai kertovat. Kumpikaan heistä ei ole entinen agentti tai journalisti. He kirjoittavat keksittyjä tarinoita hyväuskoisille.

2) Luotettavia lähteitä Arsenalin asioista ovat Telegraphin Jeremy Wilson, BBC:n David Ornstein ja Mirrorin John Cross. Kaikki ovat oikeita urheilujournalisteja, joilla on hyvät yhteydet Arsenaliin. 

3) Älä usko mitään mitä roskalehdet kirjoittavat. Daily Mail lienee pahin. Iltasanomat/lehti puolestaan kopioivat surutta nämä Failin "uutiset", joten ei kannata uskoa niitäkään.

4) Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin olet todennäköisesti oikeassa. 

5) Arseblog news, Arsenal Fantv ja Ladyarse gossip ottavat kantaa päivittäin eri huhuihin ja pyrkivät selvittämään niiden totuudenmukaisuuden.

6) Suhtautukaa huhuihin huhuina. Ne voivat olla ajoittain viihdyttävää luettavaa, mutta pitää muistaa että 95 prosenttia niistä on pelkkiä huhuja ilman todellisuuspohjaa. 

7) Pelaajasiirto on varma vasta kun Arsenal.com siitä uutisoi.

8) Nauttikaa kesästä! Käykää ulkona! Grillatkaa! Rentoutukaa ja ladatkaa akkuja (= hermoja) ensi kauteen, Arsenalin tuntien niitä tarvitaan.

Ensi viikkoon!

I have seen the promised land!

Mahtavaa sunnuntaita!

Arsenal päätti eilen yhdeksän vuotta kestäneen odotuksen voittamalla Hull Cityn FA-cupin finaalissa. Yhdeksän vuotta. Aivan liian pitkä aika Arsenalin tasoiselle joukkueelle. Kirjoitin jo aiemmin, että Arsenalin tulee voittaa FA-cup, jotta saisi kaudelle positiivisen päätöksen ja josta olisi hyvä lähteä rakentamaan ja vahvistamaan joukkuetta ensi kautta varten. 

Ja millaisella tavalla tuo kauan kaivattu pokaali tulikaan! Voitaisiin sanoa, että voitto oli hyvin tyypillinen Arsenalille. Alku oli jälleen katastrofaalisen huono ja pelaaminen hermostunutta ja epävarmaa. Kymmenen minuutin jälkeen Hull johti jo 2-0. Mutta koska kyseessä oli "vain" Hull City, niin uskoin Arsenalin vielä voittoon nousevan. Arsenalin onneksi nuo maalit tulivat aivan ottelun alussa, mikä jätti riittävästi aikaa toipumiseen ja oman pelin kuntoon saamiseen. Tilanne olisi ollut aivan erilainen, jos nuo maalit olisivat tulleet vasta toisen jakson alussa. Santi Cazorlan kavennus oli mielestäni käänne pelissä ja tuon jälkeen oli tasoitus ainoastaan ajan kysymys. 

Peli näytti ensimmäistä 10 minuuttia lukuunottamatta hyvältä, rauhalliselta ja vaaralliselta. Ensimmäinen jakso oli Arsenalin puolelta ajoittain hieman hidasta peliä, mutta tämä oli kahden takaiskun jälkeen ymmärrettävää. Toisella jaksolla Arsenal meni menojaan, eikä Hull pystynyt juuri hyökkäyksiä rakentamaan. Arsenalin myllytys toi lopulta tulosta, kun Koscielny pääsi iskemään pallon maaliin aivan maalivahdin nenän edestä. Kos on erinomainen haistamaan tuollaisia paikkoja ja on tehnyt useasti vastaavia todella tärkeitä maaleja. Voittomaalille ei puolestaan olisi voinut löytyä parempaa pelaajaa: todennäköisesti Arsenalin vuoden pelaaja Aaron Ramsey. 

Veikkasin itse Arsenalin selkeää voittoa (3-0), mutta pidin niukkaa voittoa myös mahdollisena. Itseasiassa arvoin hetken näiden kahden vaihtoehdon välillä, mutta edellisten pelien perusteella päädyin valitsemaan selkeän voiton tulosvedon kohteeksi. Toisaalta eilinen peli oli pelaajille varmasti parempi ja kasvattavampi kokemus, kuin selkeä 3-0 tai 5-0 murskavoitto. Peli ei ollut Arsenalilta paras mahdollinen, mutta nousu 0-2 tappioasemasta oli kerrassaan huikeaa. 

Monesti korostetaan mestareiden taitoa voittaa otteluita "likaisesti" tai "pelaamalla huonosti". Tällöin kyse ei ole aina niinkään joukkueen tai yksilöiden taidosta, vaan tahdosta ja puhtaasta halusta voittaa ottelut. Eilen Arsenal otti lopulta henkisen yliotteen Hullista ja jyräsi päättäväisesti voittoon. Tällaiset voitot pitävät pelaajat myös nöyrinä ja näyttävät ettei ole olemassa ilmaisia lounaita. Liian ylivoimanen joukkue saattaa ratkaisuhetkillä sortua liialliseen itsevarmuuteen ja koppavuuteen. Verratkaapa vaikka Bayernin Muchenin pelejä ennen Saksan mestaruuden ratkeamista ja pelejä niiden jälkeen. Joka paikassa toitotettu maailman paras joukkue taipui Real Madridille todella selkeästi. Itsevarmuus on hyvä asia, mutta raja sen ja ylimielisyyden välillä on ajottain hyvin ohut. 

Tästä syystä valitsisin eilisen kaltaisen voiton aina murskavoittojen sijaan. Sydän ja hermot eivät välttämättä näitä pelejä arvosta, mutta voitto tuntuu näiden pelien jälkeen paljon paremmalta.

Kausi on ollut täynnä yllätyksiä, murhetta, iloa, ekstaasia, pettymyksiä, toivoa ja päättyi lopulta pokaaliin. Voitto oli tärkeää niin faneille, kuin pelaajille. Eilisen päätösvihellyksen jälkeen ei riemulla ole ollut rajoja. Fanien kasvoilta paistoi helpotus, ilo, onnellisuus ja ennen kaikkea rakkaus Arsenalia kohtaan. Pitkä ja ajoittain todella tuskainen odotus oli vihdoin ohitse. Ei ole ihme, että Arsenalin mestaruusjuhlia on tänään kokoontunut seuraamaan yli 250 000 fania. 

Eilinen tunnelma Helsingin Sport Academyssä oli huikee ja iso kiitos sekä hatunnosto paikalle saapuneille faneille. Tunnelma oli iloinen, joskin pelin alussa melko hermostunut. Laulut raikuivat ja jokainen kolmesta maalista nosti sellaisen huutomyrskyn, että kuului varmasti stadikalle asti. Oli mahtavaa  tavata kanssa-faneja. Nöyrimmät kiitokset myös positiivisesta ja kannustavasta palautteesta!

Blogin otsikko on muuten lainaus Martin Luther Kingin viimeisestä puheesta. Martin Luther King kertoi kuulijoilleen keskellä todella vaikeita aikoja, kuinka hän oli seissyt vuoren päälle ja nähnyt luvatun maan. Ehkä eilinen pokaali oli yhdeksän vaikean vuoden jälkeen Arsenalin ensimmäinen askel kohti luvattua maata? Jos et ole Arsenal-fani tai ylipäätään et seuraa jalkapalloa, tämä saattaa toki tuntua mahtipontiselta ja kaukaa haetulta allegorialta. Uskoisin kuitenkin, että tällaiset tuntemukset ovat hyvin tuttuja meille Arsenalin kannattajille. Toivottavasti tulevaisuus on meille valoisa ja vuoren huippu ei ole vain väliaikainen tuulahdus menneistä hyvistä ajoista. Odotus on ollut pitkä, ehkä eilinen voitto oli vasta esimakua tulevasta. 

Hymyillään kun tavataan!

Merry month of may.

She wore, she wore,
She wore a yellow ribbon,
She wore a yellow ribbon,
In the merry month of May!
And when, I asked,
Oh why she wore that ribbon,
She said it’s for The Arsenal,
And we’re going to Wembley!
Wembley,
Wembley,
We’re the famous Arsenal,
And we’re going to Wembley!

Hyvää torstai-iltaa arvon kanssa goonerit! Jäällä pelattava marginaalilaji on vallannut television, joten ajattelin kirjoittaa tulevasta (toivottavasti) iloisesta toukokuun lauantaista. 

Kuluvan viikon lauantaina on Arsenalilla mahdollisuus katkaista pitkähkö pokaaliton putki voittamalla FA-cupin finaalissa Hull City. Jos joku ei muista, niin viimeisestä Arsenalin voittamasta pokaalista on kulunut yhdeksän vuotta, tuota asiaa kun ei juuri kuule mediassa mainittavan.

FA-cupin voitto päättäisi siis Arsenalin yhdeksän vuotta kestäneen kuivan kauden. Voitto nostaisi myös kuluneen kauden selkeästi plussalle. Valioliiga-kausi päättyi Arsenalin kannalta pettymykseen, vaikka neljäs sija pystyttiin varmistamaan. Ja ei mestaruuskaan jäänyt kuin kahden pisteen päähän. Silti kaudesta jäi ainakin allekirjoittaneelle hieman paha maku suuhun. Mutta tästä lisää toisessa kirjoituksessa. 

FA-cupin voitto olisi varmasti iso asia joukkueelle. Pokaali olisi yhtä aikaa palkinto omasta tekemisestä, mutta olisi samalla hyvin tärkeä henkinen asia. Psykologisten seikkojen vaikutusta joukkuelajeihin ei voi aliarvioida. Mediassa ei esimerkiksi suotta puhuta tiettyjen joukkueiden "voittamisen kulttuurista". Voitot lisäävät itsetuntoa ja saavat pelaajat haluamaan niitä lisää. Keittiöpsykologina voisi todeta, että voittamiseen addiktoituu. 

Hyvä esimerkki tällaisesta voittamisen kulttuurista oli Sir Alex Fergusonin Manchester United. Verratkaapa vaikka Sir Alexin viimeisen kauden Manua, tämän kauden David Moyesin Manuun. Joukkue joka oli edellisellä kaudella voittanut Valioliigan ylivoimaisesti, ei pystynyt Fergien lähdön jälkeen taistelemaan edes pääsystä Eurooppa liigaan. 

Arsenal tarvitsee tätä. Voittoja ja pokaaleja. Pelaajien usko omaan tekemiseensä kauden aikana on varmasti ollut koetuksella, etenkin useiden murskatappioiden jälkeen. Joukkue on kuitenkin hienosti pystynyt kokoamaan itsensä ja kauden viimeiset pelit hoidettiin aika näytöstyyliin. Voittamalla FA-cup saataisiin kaudelle hieno päätös ja luotua hyvä pohja tulevalle kaudelle.

Voitto olisi iso asia myös allekirjoittaneelle. En ole nimittäin kertaakaan Arsenal-kannattajuuteni aikana nähnyt heidän voittavan yhtään isoa pokaalia. Olen ollut toki tietoinen Arsenalin voittamattomasta kaudesta, lukuisista FA-cupin voitoista ja liigamestaruuksista, mutta tulloin en ole vielä Arsenalia erityisemmin seurannut. 

Arsenalin kannatukseni alkoi oikeastaan pikkuhiljaa vasta 2006/2007 kaudella, eli juuri kun joukkueen niin sanottu kuivakausi alkoi. Minulle kannatus ei missään vaiheessa lähtenyt pokaaleista. Kannatus tapahtui itseasiassa aika vaivihkaa. Kaudella 2006/2007 huomasin lukevani uutisia entistä enemmän Arsenalista ja seurasin aktiivisti pelaajien edesottamuksia. Valitsin fantasy footballiin enemmän pelaajia Arsenalista ja tiputin Manun pelaajia pois. Kaudeksi 2007/2008 hankin ensimmäistä kertaa valioliiga-paketin ja tuon kauden aikana olin myyty. 

Minulle Arsenalissa on viehättänyt lukuisat asiat, mutta eivät pokaalit. Pelityyli, pelaajat, peliasu, lontoolaisuus, monikulttuuriset fanit, sivistyneisyys, arvokkuus ja tietysti se harmahtava herrasmies kentän laidalla. Fanittamiseni ei ole kiinni pokaaleista, mutta en voi kieltää ettenkö odottaisi kovasti lauantaina näkeväni sitä hetkeä, kun joukkueemme kapteeni pääsee nostamaan pokaalin. Ja jos näin ei jostain syystä pääse käymään eivät asiat tule muuttumaan. Saatan kiroilla hetken, mutta rakkaus joukkueeseen säilyy.

COYG!

Ps. Allekirjoittaneen voi bongata lauantaina Helsingin Sport Academyssa, jonne Arsenal-fanit kokoontuvat peliä seuraamaan. Minut tunnistaa mustista vaatteista ja hatusta, Old School Arsenal huivista ja tatuoinneista. Saa tulla moikkaamaan ja vaihtamaan ajatuksia.

Silly Season on pian täällä!

Iltaa!

Valioliiga päättyy tulevana lauantaina ja kesä on pian käsillä, mutta Arsenal-fanille kesä ei tuo helpotusta, vaan on yhtä hermoja riistävää aikaa, kuin syksy, talvi ja kevät.

Kesäkuussa alkaa nimittäin se toinen kausi, englantilaisittain nimetty Silly Season. Pelien sijaan huomio on kesällä siirtomarkkinoissa. Viime kesä oli Arsenal-fanien näkökulmasta ehkä se kaikista hermoja raastavin. Silly Season piti sisällään lukuisia käänteitä, yllätyksiä, pettymyksiä, toiveita, lisää pettymyksiä, masennusta, raivoa ja lopulta Mesut Özilin.

Kesän aikana Arsenalin ja Wengerin toimet siirtomarkkinoilla vaikuttivat todella omituisilta, eikä valmennuksella ja johtoportaalla näyttänyt olevan minkäänlaista etukäteen pohdittua suunnitelmaa. Hyökkääjän hankkiminen oli ilmeisesti jonkinlainen prioriteetti, sillä joukkue teki ensin Higuainista tarjouksen, mutta kiinnitti huomionsa lopulta Suareziin ja tämän olemattomaan ulososto klausuuliin. Higuain siirtyi Napoliin ja skouserit päättivät olla välittämättä Suarezin mielipiteistä tai sopimuksen ilmeisen epäselvästä pykälästä.

Kesällä alkanut siirtofiasko kulminoitui lopulta kauden avauspeliin, jonka Arsenal hävisi Aston Villalle 1-3. Tuo tappio oli monelle kannattajalle katkeamispiste ja tunnelma Emiratesilla ja sen ulkopuolella, oli pelin jälkeen suorastaan myrkyllinen. Fanien turhautumisen puki sanoiksi Arsenal Fan Tv:n haastattelema Chris Hudson, joka antoi täyslaidallisen niin johtoportaan, Wengerin kuin mediankin suuntaan. Suuttumus, turhautuminen ja pettymys muuttuivat kuitenkin pian toivoksi, iloksi ja optimismiksi kun Arsenal selätti mestareiden liigan karsinnoissa Fenerbachen suhteellisen helposti ja ilmoittaen siirtoikkunan viimeisenä päivänä Mesut Özilin siirtymisestä Emiratesille.

Siirtojen suhteen päästiin aallonpohjasta, jos ei nyt aivan aallonharjalle, niin ainakin jonkinlaiseen tyveneen. Özilin siirto toi faneille kaivattua optimismia ja antoi myös suuntaa siitä, että Wenger pystyy myös yllättämään siirtomarkkinoilla ja osaa hankkia isoja pelaajia isolla rahalla.

Tämä kausi on kuitenkin näyttänyt, että joukkue kaipaa kipeästi lisäyksiä ja vahvistuksia tietyillä osa-alueilla. Lisäksi Sagnan (sekä todennäköisesti Vermaelenin ja Fabianskin) lähtö tekevät tilanteesta entistä vaikeamman.

Käyn seuraavaksi hieman tulevaa Silly Seasonia läpi, eli ketä meihin on nyt jo yhdistetty, minne tarvitaan pelaajia ja ketkä olisivat mielestäni sekä realistisia että hyviä lisäyksiä.

Silly Seasonin lähtötilanne.

Joukkeen runko tulee pysymään suhteellisen hyvin kasassa. Isoin menetys on Bacary Sagnan lähtö. Muita todennäköisiä lähtijöitä ovat Fabianski sekä Vermaelen, joskin kumpikaan heistä ei ollut tänä kaudella avauksen pelaajia. Fabianski ja Vermaelen ovat erittäin hyviä rotaatiopelaajia, pystyen tarvittaessa tulemaan avuksi. Molemmilla on vielä useita vuosia peliuraa jäljellä ja ovat siinä tilanteessa, että haluavat päästä pelaamaan enemmän. Kumpikaan ei ole tasoltaan sellainen, että pystyisi kilpailemaan avauspaikasta Arsenalissa. Siirto peliajan perässä näyttää molempien tapauksessa todennäköiseltä.

Eli jos ja kun kaikki kolme lähtevät, joutuu Arsenal hankkimaan kolme uutta pelaajaa, vain että pääsisi samalle lähtöviivalle kuluneen kauden kanssa. Lisäksi joukkue kaipaa kipeästi vähintään kaksi, mutta mieluusti kolme muuta vahvistusta: hyökkääjän, laiturin ja keskikentän keskustaan puolustavan pelaajan. Lisäksi yksi ylimääräinen puolustaja ei olisi pahitteeksi.

Uusia pelaajia tulisi siis olla vähintään kuusi (riippuen lähtijöistä), mutta mielellään kahdeksan. Näistä maailmanluokanpelaajia pitäisi olla vähintään yksi, mieluusti kaksi.

Sagnan korvaaja?

Wengerin prioriteetti siirtomarkkinoilla tulee olla Sagnan korvaajan hankkiminen. Huhuissa vahvimmin esillä ovat ollet Evertonin Seamus Colemania ja Toulousen Serge Aurier. Näistä todennäköisin lienee Serge Aurier ja jotkut raportit Ranskan suunnalta pitävät tätä jo varmana siirtona. 21-vuotias Aurier pystyy pelaamaan myös topparina tai oikeana laitahyökkääjänä ja on whoscored -sivuston arvioinnissa Euroopan kaikken liigojen kolmanneski paras oikea laitapuolustaja (häviten Colemanille ja Dani Alvesille). Transfermarktin mukaan Aurierin hinta olisi noin 6,5 miljoonaa euroa, mikä tekee hänestä hyvin houkuttelevan.

Seamus Coleman on pelannut loistavasti ja mahtuisi melkein minkä tahansa joukkueen avaukseen. Herra kirjoitti kuitenkin vasta pitkän jatkosopimuksen, mikä tekee hänen ostamisensa kalliiksi (vähintään 10 miljoonaa, todennäköisesti 15-20m).

Muita Sagnan korvaajaehdokkaita mediassa ovat olleet muun muassa Barcelonan Dani Alves, Gladbachin Tony Jantschke, Fiorentinan Lorenzo De Silvestri, Southamptonin Calum Chambers ja Espanyolin Javi Lopez. Kaikki paitsi Chambers, ovat Who Scoredin listalla Euroopan top kympissä ja tuntuukin siltä, että monet journalistit ovat ottaneet "Sagnan korvaajat" suoraan tuon listan perusteella.  Huhut perustavat siis todennäköisesti journalistien soveltamaan yhtälöön Arsenal - Sagna = X, jossa muuttuja X on joku whoscoredin top-10 -listan pelaaja.

Kuka Szczesnyn kirittäjäksi?

Uuden maalivahdin hankkiminen on myös pakollista. Emiliano Viviano palaa takaisin Italiaan ja Fabianskin sopimus loppuu kesällä, eikä hän todennäköisesti jatkoa allekirjoita, jos ei saa takeita avauspaikasta.

Maalivahtien osalta huhut ovat toistaiseksi hieman hiljaisempia. Ainoat mitä olen onnistunut näkemään ovat perinteiset huhut Iker Casillasista ja uutena vaihtoehto Kasper Schmeichel Leicesteristä.

Casillas-huhut nousivat uudelleen pinnalle keväällä, kun Santi Cazorla kertoi haastettelussa houkutelleen Ikeria Arsenaliin. Ikerin rooli Realin ykkösmaalivahtina ei ole ollut Mourinhon penkityksen jälkeen varmaa, joten hänellä saattaisi olla jonkinlaisia lähtöhaluja. Tosin keväällä on tainnut pelata lähes kaikissa Realin peleissä ja on käsittääkseni myös chämppärin finaalissa avauksessa. Mahdollinen, mutta epätodennäköinen siirto. Wenger tuntuu myös pitävän Szczesnyä ykkösenä, joten Ikerin osto sotisi tätä vastaan.

Kasper Schmeichel pelasi hyvän kauden Leicesterissä ja hänen sopimuksensa umpeutuu kesällä. Halunnee varmasti jatkaa Leicesterissä, mutta jos Arsenal tekisi hänelle tarjouksen, voisi hän siihen tarttua. Hankkiminen olisi ilmaista ja palkkavaatimukset maltilliset.

Twitterissä väläyteltiin myös Norwichin John Ruddya, etenkin jos Norwich putoaisi valioliigasta. Ruddy on ihan kelpo maalivahti ja olisi varmasti hyvä vaihtoehto Arsenalin toiseksi maalivahdiksi.

Keskikentälle voimaa ja taitoa.

Arsene Wenger on ilmeisesti etsinyt jo jonkun aikaa keskikentän pohjalle uutta pelaajaa lähinnä Mikel Artetan korvaajaksi. Tästä kertovat tarjoukset Leverkusenin Lars Benderistä ja Mathiu Flaminin hankinta takaisin Emiratesille. Arteta ja Ramsey ovat toimineet kohtalaisen hyvin keskikentän keskustassa, mutta Artetan puutteet ovat tulleet selkeästi esiin Ramseyn poissaollessa. Artetan ongelmana on etenkin hitaus, jota esimerkiksi Chelsea ja Liverpool pystyivät hyödyntämään nopeissa vastahyökkäyksissä.

Wenger ei kuitenkaan etsi keskikentälle uutta Vieiraa, vaan pikemminkin Artetasta päivitettyä versiota. Arteta 2.0:n tulisi omata hyvä peliäly, osata syöttää ja rytmittää peliä, olla nopea ja osata taklata. Haussa on siis fyysinen ja nopeahko taitopelaaja, ei siis pelkkä rikkoja ja raastaja (vaikka moni tällaista toivoisi).

Lars Bender on ilmeisesti ollut Wengerin ykkösvaihtoehto ja hänestä on tehtiin viime kesänä tarjouskin, mutta Leverkusen kieltäytyi myymästä. Tämä siirto vaikutti kaikista todennäköisemmältä, mutta pari päivää sitten Bender kertoi haastattelussa, että on tyytyväinen Leverkusenissa ja haluaa jatkaa uraansa siellä. Leverkusenin ja nyt siis myös pelaajan haluttomuus siirtoon on selvillä, joten toteutuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Viimeisin huhumyllyn tuotos on Southamptonin Morgan Schneiderlin. Arsenal ilmeisesti tiedusteli tammikuussa Schneiderlinin hintaa, mutta keskustelut tyyssäsivät tammikuussa liian kovaan hintapyyntöön. Maaliskuussa Schneiderlin on ilmeisesti joissain ranskalaisessa haastattelussa todennut, että voisi olla valmis siirtymään johonkin isoon joukkueeseen. Southampton on ilmeisen halukas hyväksymään kaupat, jos saavat pelaajasta sopivan korvauksen. Viimeisimpien huhujen mukaan Arsenal olisi tekemässä kesällä pelaajasta 12-15 miljoonan punnan tarjousta (lähteestä riippuen).

Whoscored on antanut Morgan Schneiderlinille arvosaksi 7,24 (28 ottelun perusteella). Maaleja herra on tehnyt kaksi ja syöttänyt yhden, kun taas taklauksia per peli on 2,1 ja katkoja on 3,9. Alkukaudesta tilastot olivat muun muassa paremmat kuin PSG:n Matuidilla. Schneiderlin omaa tietysti valioliigakokemusta ja on myös parantanut peliään joka kaudella. Olisi varmasti hyvä ja toimiva siirto.

Viime päivinä potentiaaliseksi kohteeksi on noussut Bayer Munchenin Javi Martinez. Herra ei ilmeisesti ole täysin tyytyväinen rooliinsa tai Guardiolan taktiikkaan. Tänään suhteellisen luotettava journalisti Telegraphin Jeremy Wilson twiittasi, että Arsenal olisi kiinnostunut Martinezin hankkimaan (ja että puolustava keskikenttä on prioriteetti). Bayern maksoi pelaajasta 40 miljoonaa euroa, joten millään pikkurahalla ei Martinez tule lähtemään. Martinez olisi hyvä lisäys Arsenaliin ja käsittääkseni pystyy pelaamaan tarvittaessa myös topparina.

Muita potentiaalisia puolustavia keskikenttäpelaajia (ja halvempia) olisi Toulousen Etienne Capoue tai Lyonin Maxime Gonalons. Kummankin hinta pyörii jossain 8-10 miljoonassa.

Löytyykö kärkeen hyökkääjää ykköskorista?

Olen monesti kirjoittanut, että Oliver Giroud ei ole mikään huono pelaaja ja saa osakseen vähän turhan paljon kritiikkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Giroud olisi vailla puutteita, tai että hän pystyisi yksin hoitamaan Arsenalin kärkipelaajan tehtävät. Giroud on hyvä target-pelaaja, mutta parhaassa iskussaan hän on tukea saadessaan. Giroud on parhaimmillaan silloin, kun kentällä ovat Ramsey, Wilshere, Özil, Walcott ja Podolski. Jos vastustaja pelaa korkealla linjalla, voi Giroud jäädä liian yksin, milloin hänen taitonsa ja nopeutensa ei yksinkertaisesti riitä puolustajia vastaan. Ramsey, Özil, Wilshere ja Walcott tuovat tätä kaivattua nopeutta ja juonikkuutta, mikä vapauttaa Giroudille enemmän tilaa ottaa palloja vastaan ja antaa niitä pieniä syöttöjä sivuille. Jokainen voi esimerkiksi katsoa Giroudin roolia Wilsheren kauden maalissa Norwichia vastaan.

Arsene Wenger etsi jo kesällä Giroudille kirittäjää, mutta tuolloin homma meni kiltisti sanottuna vituiksi. Uusimmassa haastattelussaan Wenger ilmoitti etsivänsä edelleen uutta hyökkääjää, joka voisi pelata myös Giroudin rinnalla. Eli toisen target-pelaajan saapuminen olisi tämän lausunnon mukaan epätodennäköisempää. Sen sijaan jokin nopeahko taitopelaaja voisi istua enemmän Wengerin suunnitelmiin. Toisin sanoen Mandzukic tai Balotelli eivät ole sen tyypin pelaajia, joita Wenger tällä hetkellä hakee.

Maailmaluokan hyökkääjän löytäminen on tällä hetkellä haastavaa, sillä ainakin Chelsea on täsmälleen samoissa puuhissa. Jos City menettää Agueron Barcelonalle, joudumme kilpailuasemaan myös heidän kanssaan. Arsenalilla on toki huomattavat käteisvarat käytössään, mutta pelaajille pitää pystyä maksamaan kilpailukykyistä palkkaa, missä Chelsea ja City ovat vahvemmilla.

Kuka ylipäätään lasketaan maailmanluokan hyökkääjäksi? Cavani? Zlatan? Messi? Benzema? Balotelli? Aguero? Costa? Ronaldo? Rooney? Suarez?

Edellä mainituista voi suorilta pudottaa pois Messin, Rooneyn, Suarezin Zlatanin ja Ronaldon. Yksikään näistä ei tule joukkueestaan siirtymään minnekään, tai ei ainakaan Arsenaliin. Suarez voi siirtyä Realiin ja Aguero Barcelonaan, kun taas Costaa on pidetty lähes varmana Chelsean pelaajana. Tämä jättää jäljelle vain Balotellin, Cavanin ja Benzeman. Benzema on kaupan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että Real tarvitsee rahaa Suarezin ostoon.

Jäljelle jää siis oikeastaan vain Balotelli ja Cavani. Balotellistä ei voi sanoa mitään varmaa, mutta uskoisin Milanin hänet myyvän sopivasta rahasummasta. Toisaalta olisiko Balotelli liian samankaltainen Giroudin kanssa ja tästä syystä ei ole ehkä sitä mitä Wenger etsii.

Cavani on jäänyt pahasti Zlatanin jalkoihin, mutta saako se hänet riittävästi haluamaan siirtoa? PSG maksoi Cavanista napakat 65 miljoonaa puntaa, joten halvalla hän ei lähtisi. Cavanin palkka on 10 miljoonaa euroa vuodessa, mitä Arsenalin on vaikea kuvitella maksavan. Cavanin palkkaus viideksi vuodeksi hörppäisi Arsenalin varoista kolmasosan. Fifan langettamat sanktiot PSG:lle sotkevat kuviota entisestään. Haluaako PSG päästä eroon joistain pelaajistaan, jotta voi hankkia uusia? Onko Cavani uhrattavissa? PSG saa ensi kauden mestareiden liigaan vain 21 pelaajaa, joista kahdeksan pitää olla ns. "home grown" -pelaajia. PSG voi tästä syystä pitää kiinni kaikista nykyisistä pelaajistaan entistä tiukemmin. Mitään varmaa on tosin vaikea sanoa.

Maailmanluokan hyökkääjän saapuminen ei mielestäni näytä välttämättä todennäköiseltä.

Sen sijaan joku ei-aivan-vielä-tähti -statuksen omaava hyökkääjä on paljon todennäköisempi vaihtoehto. Näitä pelaajia on huomattavasti enemmän tyrkyllä, mutta jokaiseen liittyy toki myös riskit ja kysymysmerkit Suurin on tietysti se, että pystyykö tällainen pelaaja täyttämään häneen ladatut odotukset. Arsenal tarvitsee hyökkääjän, joka pystyy myös yksin ratkaisemaan pelejä ja tekemään kaudessa yli 20 maalia.

Kestohuhuissa on pyörinyt Swansean Wilfred Bony (15 maalia, kolme syöttöä), Newcastlen lainapelaaja Loic Remy (14 maalia, kolme syöttöä) ja Nürnbergin Josip Drmic (16 maalia, kolme syöttöä).

Remy on ollut Newcastlessa heidän tärkein pelaajansa ja on oikeastaan ainut selkeä onnistuja harakoissa. Loukkaantumiset ovat jonkun verran rikkoneet kautta, mutta Remy on useissa peleissä näyttänyt olevansa hyvä ja varma viimeistelijä. Newcastlessa keskikentän tarjoilu on huomattavasti heikompaa mitä Arsenalissa, joten hänen voisi olettaa onnistuvan meillä paremmin. Toisaalta Remy ei ole ehkä se kaikista kurinalaisin pelaaja, eikä puolusta kovin aktiivisesti.

Bony on pelannut Swanseassa hyvin, joskin hänen maalinsa ovat olleet laiha lohtu Swansean kaudessa. Bony on vahva pääpelaaja ja vaikuttaisi olevan erinomainen viimeistelijä. Whoscoredin mukaan pelaajalla ei ole mitään mainittavia heikkouksia. Onko nopeus riittävä, lienee selkein kysymys. Bony on myös enemmän Giroudin tyylinen pelaaja mitä Remy.

Drmic on lyönyt vasta läpi bundesliigassa ja on tehnyt käsittääkseni valtaosan Nurnbergin maaleista. Hänen ulosostohintansa olisi Nurnbergin pudotessa vaivaiset 4,5 miljoonaa euroa, joten riski ei olisi valtava. Lisäksi hän on joukon nuorin, vain 21-vuotias (Bony 25 ja Remy 27).

Espanjasta olisi mahdollisesti tyrkyllä Pedroa tai Sanchezia Barcelosta ja Morataa Realista. Moratan kohdalla kiinnostus lienee todellista, mutta Realin hintatoive lienee suurin jarru siirron toteutumisessa. Barcelonan suunnitelmista on vielä liian aikaista sanoa yhtään mitään (liikaa muuttujia, kuten tuleva valmentaja ja tämä preferenssit).

Arsenaliin tullaan varmasti yhdistämään kymmeniä hyökkääjiä kauden aikana, enkä rupea tässä kaikkia käymään lävitse. Hyökkääjän tarve on ilmeinen ja toiveissa olisi nopeahko ja hyvä viimeistelijä. Remy ja Bony olisivat molemmat kelvollisia lisäyksiä, mutta ovatko niin hyviä, että pystyisivät nostamaan Arsenalin uudelle tasolle? Onneksi minun ei tätä päätöstä tarvitse tehdä.

Mitä muuta tarvitaan?

Maalivahti, oikea pakki, puolustava keskikenttä ja hyökkääjä ovat siis vähimmäisvaatimus. Näiden lisäksi rosteria olisi hyvä leventää, jotta pelaajin rotaatiota voitaisiin tehdä paremmin.

Joel Campbell pelasi hyvän kauden Olympiakosissa ja toisi laidoille tarvittavaa leveyttä. Campbell pystyy pelaamaan vasemmalla, oikealla ja keskellä toisena kärkenä. Walcott on ilmeisesti alkukauden sivussa, joten Campbellille olisi varmasti käyttöä.

Arsenal on myös yhdistetty Real Sociadadin kaksikkoon Carlos Velaan ja Antoine Griezmanniin. Vela on Arsenalin vanha pelaaja ja omien sanojensa mukaan Arsenal voisi ostaa pelaajaan vajaalla kolmella miljoonalla. Griezmannia on puolestaan tehnyt 16 maalia ja kolme syöttöä. Velalla on kokemusta Arsenalista ja Englannista, mutta samalla pitää muistaa, että hän ei valioliigassa oikein pärjännyt ja on päässyt iskuun vasta Espanjassa. Griezmann on epäilemättä lahjakas pelaaja, mutta myös hän on jonkinlainen jokerikortti.

Oma toiveeni.

Jos raha ei olisi este, olisi toivelistalla Casillas, Coleman, Cavani, Bony, Martinez ja Griezmann. Arsenalin kassa ei ole kuitenkaan pohjaton, joten jonkinlainen realismi on paikallaan. Jos (ja kyseessä on iso jos) esimerkiksi Cavani siirtyisi Arsenaliin, en jaksa uskoa että toista kallista pelaajaa tultaisiin hankkimaan. Cavanin hankinta tiputtaisi listalta esimerkiksi Martinezin, jonka hinta lienee noin 30-40 miljoonaa. Sama pätee tietysti toisin päin. Coleman on todennäköisesti myös liian kallis, samoin Casillas.

Olisin itse tyytyväinen jos Arsenal hankkisi vaikkapa Remyn, Martinezin tai Schneiderlinin, Aurierin, Ruddyn ja jonkun nuoren lupauksen vaikkapa puolustukseen. Arsenalin käteisvarat ovat ilmeisesti 140 miljoonaa puntaa, mutta tätä ei tulla varmasti käyttämään kokonaan. Joku 70-80 miljoonaa lienee lähempänä totuutta, mikä tarkoittaisi yhtä kallista ja paria hieman halvempaa pelaajaa.
Esimerkiksi tuo 70 miljoonaa menisi kokonaan Martinezin, Remyn, Schneiderlinin ja Aurierin hankkimiseen.

Tuleva kesä on todella iso Arsenalin kannalta. Pelaajahankintoja on pakko tehdä ja joukkue joutuu polttamaan rahaa todennäköisesti paljon. Toivottavasti suunnitelma on parempi kuin viime kesänä ja Wenger sekä johtoporras ymmärtävät tietyt realiteetit: pelaajia on pakko ostaa, jos aikoo kilpailla ja hyvät pelaajat maksavat paljon. Arsenalilla on rahaa, toivottavasti myös tahtoa.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Palaan myöhemmin asiaan Arsenalin kuluneen kauden analyysilla.

All work and no Arsenal makes Jack a dull boy

Huomenta ja hyvää lauantaita!

Arsenal pelaa huomenna kauden viimeisen kotipelinsä, jossa vastaan asettuu West Brom. Voitto kyseisestä ottelusta tarkoittaisi jälleen sijoittumista neljän parhaan joukkoon ja pääsyä mestareiden liigaan (joskin ensiksi on selvittävä karsinnasta). Sijoitus saattaa tosin ratketa jo tänään, jos Manchester City onnistuu voittamaan Evertonin vieraissa. Uskoisin Cityn ottavan illan pelistä voiton, sillä he pelaavat mestaruudesta, eivätkä kärsi loukkaantumisista, kun taas Evertonilla on enää sangen vähän pelattavaa, eivätkä saa parasta mahdollista miehitystään kentälle (Barry on sivussa koska on lainattu Citysta ja toppari Jagielka on loukkaantuneena). Lisäksi Everton on näyttänyt hyytymisen merkkejä viime peleissä, eikä joukkue ole näyttänyt sellaista taistelutahtoa mitä olisi pitänyt. 

Jos Everton häviää illalla voi Arsene Wenger peluuttaa vaikka Henryn patsasta West Bromia vastaan, sillä kyseisen ottelun tuloksella ei ole väliä. West Brom otti tärkeän voiton West Hamista viime kierroksella, joten heilläkään ei ole tilanteena tulos tai ulos. Viime kauteen nähden kahteen viimeiseen peliin lähetään fanien näkökulmasta huomattavasti pienemmällä sydänkohtausriskillä. Tästä huolimatta odottaisin kahta voittoa, tai vähintään voittoa ja tasapeliä. Kausi on ollut pitkä ja tuskainen ja voitot toisivat joukkueelle hyvää itseluottamusta FA-cupin finaalia kohden. 

Muut uutiset Arsenalin suunnalta eivät ole olleet kuluneen viikon ajalta mitenkään kovin erikoisia. Hyviä uutisia ovat Jack Wilsheren ja Kieran Gibbsin piakkoin tapahtuva paluu harjoituksiin, kun taas huonoja uutisia ovat Bacary Sagnan loukkaantuminen. Sagnan mahdollisuus pelata huomenna on ilmeisesti 50/50, mikä on sääli, sillä kyseessä on mitä todennäköisimmin hänen viimeinen kotipelinsä Emiratesilla. Sagna ei ole vielä jatkostaan ilmoittanut, mutta jos hän olisi Arsenaliin jäämässä, olisi hän varmasti jatkosopimuksen jo kirjoittanut. Sagnan lähtö on isohko, sillä on ollut vuosien mittaan yksi meidän tasaisimpia suorittajia. Viime kausi oli ehkä se huonoin, mutta kaksi jalkamurtumaa vuoden sisällä vaikuttaisi kenen tahansa peliin.

Sagnan jäänti olisi hyvä asia, mutta ei yli 100 000 punnan viikkopalkka 31-vuotiaalle kolmen vuoden ajan tuntuu melko kovalta. Arsenal on mielestäni tehnyt riittävästi Sagnan jatkon suhteen ja nyt pallo on pelaajalla, joka mitä ilmeisemmin haluaa uutta haastetta uransa loppuvaiheessa. Seuraajan löytyminen ei ole missään nimessä mahdotonta ja joku hieman hyökkäävämpi pelaaja voisi tuoda kaivattua potkua joukkueelle. 

Arsenal ja pelaajahankinnat ovat tosin aina sellainen yhtälö, että mikään ei ole varmaa tai edes helppoa. Etenkin kun Arsene Wenger totesi viimeisimmässä haastattelussaan, että MM-kisojen takia uusien pelaajien värvääminen ei ole helppoa ja että hän etsii korkeintaan kahta tai kolmea vahvistusta. Kommenteissa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta nämä herättävät varmasti kannattajissa vähintään hermostuneisuutta. Mielestäni kaksi tai kolme pelaaja olisi riittävä lisäys joukkueeseen, jos nykyinen runko jatkaisi kokonaisuudessaan ensi kaudella. Näin kuitenkaan ei ole.

Sagnan ohella muita lähtijöitä ovat varmuudella Fabianski (sopimus loppuu) ja todennäköisesti myös Vermaelen. Vermaelen on 27-vuotias ja tuskin haluaa viettää toista kautta penkillä. Vermaelen on hyvä kolmostoppari, mutta on saanut sen verran näyttömahdollisuuksia tällä kaudella, että ei vakavasti uhkaa syrjäyttää kumpaakaan avauksen topparia. Joku nuori ja lahjakas puolustaja olisi ideaalinen korvaaja, joka olisi parin vuoden päästä tosissaan haastamassa Kosia ja Merteä.

Fabianskin, Vermaelenin ja Sagnan lähtö tarkoittaa, että Wengerin on yksinkertaisesti pakko löytää näille korvaajat. Tämä tarkoittaa kolmea uutta pelaajaa, jotta joukkue pysyisi edes tämän kauden tasoisena. Näiden lisäksi tarvitaan ne Wengerin mainitsemat kaksi tai kolme hankintaa, eli yhteensä kuusi pelaajaa, joista vähintään puolet pitäisi olla avauksen miehiä. Arsenalin viime aikojen suoranainen kohellus siirtomarkkinoilla ei kuitenkaan herätä kovin paljoa luottamusta.

En käy vielä potentiaalisia siirtokohteita lävitse, vaan kirjoitan niistä pidemmälti ensi viikolla. Arsenaliin on jo nyt yhdistetty lukuisa määrä pelaajia, joten koitan saada näistä jonkinlaista analyysia aikaiseksi. 

Toivottavasti top-4 sijoitus ratkeaa kuluvanan viikonloppuna. Myöhempään!