Cesc'la vie!

Iltaa!

Ajatuksissa oli kirjoittaa uusi blogikirjoitus vasta kun mm-kisat olisivat kunnolla käynnissä ja olisin nähnyt Arsenalin pelaajia tositoimissa. Arsenalin kannattajan näkökulmasta kulunut viikko on ollut hiljainen aina tähän päivään asti. Tänään illalla sitten hiljaiselo loppui ryminällä, kun Chavsit julkaisivat uuden pelaajan: Cesc Fabregasin.

Sosiaalisessa mediassa on (kieltämättä ymmärrettävästi) käynnissä Arsenal-fanien totaalinen melt-down tästä uutisesta johtuen. Sinänsä Fabreagasin siirto ei ole mikään yllätys, vaan ollut lähinnä sinettiä vailla valmis jo parisen viikkoa. Siirto Chelseaan vaikutti varmalta oikeastaan siitä asti, kun Guillem Balague twiittasi, ettei Arsenal aio käyttää etuosto-oikeuttaan Fabregasiin ja että Chavs on pelaajasta kiinnostunut. Myöhemmin vielä David Ornstein vahvisti tämän uutisen. Moni varmasti vielä elätteli toivoa, että tämä ei pitäisi paikkaansa, mutta Balague ja Ornstein ovat sen verran luotettavia lähteitä, etteivät juurikaan ota kantaa kuin lähes varmoihin asioihin.

Mitä Cesc Fabreagasin siirtoon tulee, on siihen vaikea suhtautua neutraalisti tai puhtaan analyyttisesti. Fabreagasin siirtyminen Chavsien riveihin on kuitenkin sellainen asia, mistä on vaikea pitää tunteet erossa. Kaikista maailman joukkueista sen pitikin olla juuri Chelsea. Yngh. Koitan silti parhaani mukaan rationalisoida ja purkaa tätä uutista sekä Wengerin päätöstä. 

Oma suhtautumiseni siihen on lyhyesti ilmaistuna ristiriitainen. Toisaalta asia vituttaa, mutta toisaalta tulee ajateltua, että mitäs sitten? Pitäköön perkele tunkkinsa.

Miksi Arsenal ja erityisesti Arsene Wenger ei sitten kelpuuttanut entistä kapteeniaan takaisin? Kyseessä oli kuitenkin pelaaja, jonka ympärille Wenger oli aikoinaan koonnut koko muun joukkueen. Fabregasin piti olla se pelaaja, joka olisi nostanut Arsenalin mestaruustaisteluun. Lopulta Barcelonan kutsu kävi vastustamattomaksi, lakko, kiukuttelu ja lopulta seura sekä Wenger olivat pakotettuja Fabregasin myymään Barcelonaan.

Fabregasin lähtö jätti joukkueeseen käsittämättömän suuren aukon ja Wengerin suurin synti olikin se että vaikka Fabregasin lähtö oli tiedossa, ei hänelle hankittu tai edes etsitty korvaajaa. Arsene Wenger ja muu johtokunta seurasi kädet taskuissa, kun joukkueen paras pelaaja lähti pelaamaan silloiseen maailman parhaaseen joukkueeseen. Tilanne on nyt onneksi Arsenalin kannalta paljon parempi. Nyt meillä on Cescille korvaaja, tai oikeastaan useampia. Silti osa faneista on nyt vihaisempia, kun emme hankkineet Fabreagasia takaisin, kuin silloin kun hänet myytiin Barcelonaan. 

Fabregasin omien sanojen mukaan hän olisi ollut valmis palaamaan takaisin Arsenaliin, mutta häntä ei enää kaivattu. Näin ollen pelaaja siiryi toiseen joukkueeseen, koska häntä ei kaivattu myöskään Barcelonassa. Fair enough, kuten Englannissa sanotaan. Omalta osaltani suurin vitutus liittyy puhtaasti Chelseaan, eikä niinkään ajatukseen Fabreagasin siirtymisestä toiseen joukkueeseen. Chavs heti Manun jälkeen se joukkue, jolle en toivo mitään hyvää. Jos Cesc olisi siirtynyt vaikkapa Atletico Madridiin olisi reaktioni ollut todennäköisesti kuulunut kategoriaan meh. Mutta ajatus Cesc Fabreagasista halaamassa John Terryä ja Jose Mourinhoa? Vähemmästäkin mielikuvasta nousee oksennus kurkkuun.

Koska Fabregas olisi ollut valmis palaamaan Arsenaliin ja joukkue ei häntä takaisin huolinut, täytyy syy olla puhtaasti jalkapalloon liittyvä. Selkein syy minkä minä näen Wengerin päätökselle, on että hän ei näe uuden hyökkäävän keskikenttäpelaajan lisäämistä tarpeellisena. Viime kesänä siihen oli tarvetta ja Wenger hankki joukkueeseen Mesut Özilin. Nyt siirtomarkkinoiden painopiste on hyökkääjässä, puolustuksessa ja puolustavassa keskikentässä. Mikä on mielestäni vain järkevää. Nuo osa-alueet kaipaavat vahvistusta, joten kaikki tarmo on järkevää suunnata niihin.

Kuten taisin jo viime kerralla todeta, on Cescin hankkimatta jättäminen mielestäni todistus siitä, että joukkueella ja Arsene Wengerillä on olemassa selkeä suunnitelma. Tätä suunnitelmaa myös seurataan, eikä siitä ikään kuin hairahduta sivupoluille, vaikka niiden päässä olisi itse Cesc Fabregas. Toisaalta kun ottaa huomioon pari viimeistä siirtoikkunaa ja Arsenalin toiminnan niissä, suhtaudun itse tämän suunnitelman täydelliseen toteutukseen hieman pelokkaasti. Se ei riitä, että on olemassa suunnitelma, vaan se pitää pystyä myös toteuttamaan täydellisesti ja ilman sähellystä. Ei siis mitään 40+1 tarjouksia (joka tosin oli hupaisa), vaan rahaa tiskiin ja pelaajia hymyilemään Emiratesin eteen uusien paitojen kanssa. 

Cescin siirtoa voidaan ajatella myös ryhmädynamiikan kannalta. Mitä uuden hyökkäävän pelaajan saapuminen olisi merkinnyt esimerkiksi Mesut Özilille? Millaisen viestin se olisi lähettänyt hänelle? Tai Jack Wilsherelle tai Oxlade-Chamberlainille? Kuka olisi ollut valmis luopumaan tarvittaessa jostain noista, jotta Cescille olisi saatu tilaa? 

Vaikka miten puhumme riittävästä leveydestä, olisi Fabregasin tulo tarkoittanut vähempää peliaikaa tietyille pelaajille. Ramsey äänestettiin suoranaisella äänivyöryllä vuoden pelaajaksi, vaikka oli poissa kolme kuukautta. Muistelkaapa Ramseytä pari kautta sitten. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Wenger ei olisi luottanut häneen ja antanut mahdollisuutta? 

Mielestäni Jack Wilshere on nyt pitkälti samassa tilanteessa. Mitä hänen kehitykselleen olisi tapahtunut, jos Cesc Fabregas olisi ottanut hänen paikkansa? Kuka olisi valmis näkemään Wilsheren parin kauden päästä Chavseissa/Manussa/Poolissa iskemässä maaleja liukuhihnalta?

On sääli, että Cesc päätyi lopulta sinisiin ja tulee varmasti vahvistamaan heitä. Se, että miten paljon, selviää vasta ensi kaudella. Toisaalta Chavs oli ilmeisesti ainut joukkue, joka todella oli Fabregasista kiinnostunut. Ehkä sekin kertoo jotain. Olisi voinut kuvitella, että Manu, Liverpool ja City olisivat olleet aktiivisimpia tässä tapauksessa, mutta yksikään noista ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta. Kuten ei myöskään Arsenal, Bayern, Barcelona, Real, Atletico tai Dortmund. Ehkä tämäkin kertoo jotain.

Oma järkeilyni on viimeiset pari päivää ollut tämän kaltaista. Lopullinen niitti siirrolle sai ajatukset siirtymään datavirraksi. Itse luotan vielä Wengeriin ja aion antaa hänelle aikaa. Toivon todella, että hän ja joukkue todella onnistuvat markkinoilla ja suunnitelman toteutuksessa. Muuten tulee pitkä kesä ja seuraava kausi.

Haluasin vielä tuoda esiin, toisessa keskustelussa tuodun toteamuksen. Kannatammeko me Arsenalia vai yksittäisiä pelaajia? Eteenkään sellaisia jotka ovat joukkueen jo jättäneet? Minä kannatan ainakin joukkuetta. Hiiteen Van Persie, Nasri Ja Cesc. Te olisitte voineet olla legendoja, nyt teidät muistetaan vain hopearahoista*.

Myöhempään.

* Kts. tarkemmin: raamattu, hakusanalla Judas.

Uutiskatsaus sekä ohjeita selviytyä Silly Seasonista

Hyvää kesäistä sunnuntai-iltapäivää!

Blogi on pitänyt pienoista taukoa FA-cupin voiton jälkeen, johtuen koulujen päättymisen aiheuttamista kiireistä ja sen jälkeen vietetystä pienehköstä lomasta. Loma jatkuu toki allekirjoittaneella edelleen, mutta MM-kisat ovat aivan ovella ja Silly Season on täydessä vauhdissa, koitan taas hieman aktivoida blogia. 

Itseasiassa suurin syy blogin pieneen hiljaiseloon on ollut se, ettei Arsenalin suunnalta ole tullut mitään kovinkaan mullistavia uutisia, jotka olisivat sinänsä vaatineet välitöntä huomiota.

Oikeastaan tärkein, joskaan ei yllättävin, uutinen oli  Arsene Wengerin allekirjoittama jatkosopimus, joka sitoo hänet seuraan vuoteen 2017 asti. Tämäkään ei sinänsä ollut, internet-slangia siteeratakseni, mikään "OMG!! WTF?!?!" -uutinen, sillä jatkosopimus on ollut epävirallista tietoa jo pitkään. Ainoastaan sopimuksen pituus, kolme vuotta, oli vuoden pidempi mitä etukäteen oltiin ennakoitu.

Arsene Wenger ja hänen kirjoittama jatkosopimus on ainakin sosiaalisessa mediassa jakanut jonkun verran fanikuntaa. Wenger on toki ollut kiistelty hahmo jo pari vuotta ja osa faneista on jopa muodostanut omia klikkejään, joista tunnetuimmat lienevät AKB (Arsene Knows Best) sekä WOB (Wenger Out Brigade). Ryhmät eivät tosin ole mitään aktiivisia ryhmiä per se, vaan pikemminkin koostuvat kannattajista jotka vain haluavat identifioida itsensä tiettyyn mielipiteeseen. Itse en tätä täysin ymmärrä, mutta jokainen toki tyylillään. 

Vaikka blogosfäärissä sekä sosiaalisessa mediassa törmää paljonkin Wengeriä kritisoiviin kirjoittajiin, näyttäisi erilaisten kyselyiden perusteella suurin osa olevan Wengerin jatkon kannalta. Twitterissä olen törmännyt pariinkin kyselyyn, joissa kysyttiin mielipidettä Wengerin jatkon puolesta ja yli 60 prosenttia oli jatkon kannalla. En tosin tähään hätään näitä löytänyt, joten joudutte luottamaan sanaani.

Mikä on sitten blogin kirjoittajan näkemys Arsene Wengerin jatkosta? Olen blogin aloittamisen jälkeen pyrkinyt pitämään asian suhteen neutraalia linjaa, joka on varmasti myös nähtävissä. En koe kuuluvani mihinkään ryhmittymään, vaan pyrin katsomaan asioita useasta eri näkökulmasta. Arsene Wenger on tehnyt paljon hyviä asioita joukkueen eteen, mutta sekaan mahtuu myös huonoja tai vähintään kummallisia päätöksiä. En ole pahoillani, että Arsene Wenger allekirjoitti jatkosopimuksen, mutta haluan samalla nähdä tiettyjä muutoksia. Erityistä huomiota (ja muutosta) kaipaavat siirtopolitiikka sekä jatkuvien ja pitkäaikaisten loukkaantumisten estäminen. Wengerin on myös pystyttävä näyttämään, että hän on edelleen kykenevä viemään joukkuetta eteenpäin ja puristamaan sekä joukkueesta että itsestään sen pienen ekstraefortin, jotta ensi kaudella Arsenal olisi realistisesti mukana taistelussa Valioliigan voitosta.

Joukkueen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä viime kausi hajosi lopulta useiden avainpelaajien loukkaantumisiin. Fabianski ja Sagna ovat vahvistaneet lähtönsä, joten joukkue tarvitsee kaksi uutta pelaajaa pysyäkseen samalla tasolla viime kauden kanssa. Vahvistuksia täytyy tulla ja loukkaantumiset on saatava karsittua minimiin.

Toistaiseksi Silly Season on tarjonnut lähinnä pettymyksiä ja varmasti jo ensimmäisiä harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä. Erityisesti BBC:n David Ornsteinin ilmoitus, ettei Arsenal ole kiinnostunut hankkimaan Cesc Fabregasia takaisin Barcelonasta, nosti melkoisen hulabaloon twitterissä. Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä kun on kyse Cescistä eivät fanit voi pitää tunteitaan erossa mielipiteistään, mikä on täysin ymmärrettävää.

Syy miksi Fabregas ei kuulu Wengerin ostoslistalle lienee se, että  Wenger näkee meillä olevan riittävästi pelaajia Cescin roolissa ja että vahvistukset tulee suunnata muualle. Olettaisin, että Arsenalilla ja Arsene Wengerillä on selkeä näkemys ja suunnitelma joukkueesta, johon Cesc ei kuulu. Sinänsä Wengerin päätös on ymmärrettävä ja varmasti perusteltu, mutta toisaalta pelkkä ajatus Cescistä Lontoon sinisissä Mourinhon alaisuudessa on kammottava. Toivon todella, että Wenger tietää mitä tekee. Gunnerblogin James ilmaisi tämän hienosti: on vaikea kuvitella tilannetta, missä katuisimme Cescin hankkimista takaisin, mutta on erittäin helppoa ajatella tilanne, jossa katuisimme päätöstä olla hankkimatta häntä.

David Ornsteinin mukaan Arsenalin prioriteetit ovat oikean laitapuolustajan, maalivahdin ja hyökkääjän löytämisessä. Näiden lisäksi puolustava keskikenttä on mahdollinen, jos oikea pelaaja löytyy oikeaan hintaan. Prioriteettinä ei ole siis vielä yhden hyökkäävän keskikenttäpelaajan hankkiminen.

Toistaiseksi tulevista pelaajista on ollut vain satunnaisia huhuja. Sellaiset nimet kuten Loic Remy, Serge Aurier, John Ruddy, Mario Balotelli, Morgan Schneiderlin, Mario Mandzukic ja Lars Bender pyörivät tasaisin väliajoin mediassa. 

En lähde tässä tämän tarkemmin spekuloimaan potentiaalisilla tulijoilla, mutta kaikki viittaa toistaiseksi siihen, että Arsene Wenger tekee apulaisineen töitä siirtojen eteen ja heillä olisi olemassa jonkinlainen suunnitelma. Olen itse ainakin vielä luottavainen ja uskon joukkueen vahvistuvan kesän aikana. Toisaalta kyseessä on Arsenal ja Arsene Wenger, jotka eivät viime aikoina ole tehneet asioista helppoja. Kannattaakin kysyä heinäkuun lopulla uudelleen, että olenko vielä rauhallisin mielin vahvistuksista, etenkin jos niitä ei ole vielä tullut. 

Annankin vielä lopuksi lukijoille muutaman vihjeen Silly Seasonista selviytymiseen.

1) Älä seuraa tai usko mitään mitä Twitterissä esim. @agentjim tai @indykaila sanovat tai kertovat. Kumpikaan heistä ei ole entinen agentti tai journalisti. He kirjoittavat keksittyjä tarinoita hyväuskoisille.

2) Luotettavia lähteitä Arsenalin asioista ovat Telegraphin Jeremy Wilson, BBC:n David Ornstein ja Mirrorin John Cross. Kaikki ovat oikeita urheilujournalisteja, joilla on hyvät yhteydet Arsenaliin. 

3) Älä usko mitään mitä roskalehdet kirjoittavat. Daily Mail lienee pahin. Iltasanomat/lehti puolestaan kopioivat surutta nämä Failin "uutiset", joten ei kannata uskoa niitäkään.

4) Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin olet todennäköisesti oikeassa. 

5) Arseblog news, Arsenal Fantv ja Ladyarse gossip ottavat kantaa päivittäin eri huhuihin ja pyrkivät selvittämään niiden totuudenmukaisuuden.

6) Suhtautukaa huhuihin huhuina. Ne voivat olla ajoittain viihdyttävää luettavaa, mutta pitää muistaa että 95 prosenttia niistä on pelkkiä huhuja ilman todellisuuspohjaa. 

7) Pelaajasiirto on varma vasta kun Arsenal.com siitä uutisoi.

8) Nauttikaa kesästä! Käykää ulkona! Grillatkaa! Rentoutukaa ja ladatkaa akkuja (= hermoja) ensi kauteen, Arsenalin tuntien niitä tarvitaan.

Ensi viikkoon!