Pelaaja on parhaimmillaan juuri ennen siirtoa.

Hyvää kesäistä, joskin sateista, iltapäivää!

Kesää on kulunut kohta kuukauden verran, eikä aurinkoa tai Arsenalin pelaajahankintoja ole vielä pahemmin näkynyt. Hyvin perinteinen kesän alku siis kyseessä, ainakin viime vuosien mittapuulla.

Arsenal ei ole ollut tunnettu siitä, että pelaajahankinnat hoidettaisiin mitenkään poikkeuksellisen aikaisin, vaan ensimmäisiä siirtoja on saatu odottaa yleensä vasta heinäkuun lopulla, tai elokuussa. Viime kesänä MM-kilpailuista huolimatta Arsenal ja Arsene Wenger toimivat jopa suhteellisen aikaisin. Ensimmäinen ja ehdottomasti paras sekä suurimman profiilin omaava pelaajakauppa oli Alexis Sanchezin siirtyminen Arsenaliin 10. heinäkuuta. Sanchezia seurasivat Mathieu Debuchy 17. heinäkuuta, David Ospina 27. heinäkuuta ja Calum Chambers 28. heinäkuuta. Danny Welbeck puolestaan liittyi joukkueen vahvuuteen (hieman yllättäen ja erinäisten sattumusten kera) vasta 2.9, eli deadline -päivänä.

Pelaajia ei ole vielä siis varmistunut (joskin yksi lienee lähellä, siitä enemmän alempana), mutta huhuja on jälleen kerran senkin edestä. Median harmiksi yksi Arsenaliin linkitetyistä kestosuosikeista, eli Porton Jackson Martinez,  liittyi (tai liittyy pian) Atletico Madridin vahvuuteen. Samalla tavalla toinen Arsenaliin kevään aikana vahvasti linkitetty Kondogbia on siirtymässä AC Milaniin. Se pikkuseikka, että onko Arsene Wenger ollut missään vaiheessa kiinnostunut näistä pelaajista, on epäolennaista jalkapallosivustoille. Arsenalin kannattajat ovat aktiivisia median seuraajia ja pelaajasiirrot kiinnostavat, joten näistä tullaan kirjoittamaan. Media on kiinnostunut lukijoista ja klikkauksista, koska nämä tuovat lehdille tuloja. Ei Sky Sportsilla tai Telegraphilla, mistään Daily Mailista puhumattakaan, ole mitään kiinnostusta siihen, että kuinka todennäköisiä siirrot todellisuudessa edes ovat. Ketä siis kiinnostaa toteutuuko joku "Iniesta Stokeen" -huhu, jos sillä saa aikaiseksi klikkauksia.

Nykypäivänä siirtoikkuna on yhtä sirkusta: pelaajien nimiä ja siirokohteita heitellään ilmoille jatkuvalla syötöllä ja täysin umpimähkäisesti. Fanit kerkeävät viikon aikana innostua ja pettyä monen monta kertaa. Tämä ei ole tosin pelkästään median syytä, vaan syyttävä sormi osoittaa myös faneja. Mehän niitä uutisia janoamme ja klikkaamme myös niitä linkkejä, joiden tiedämme olevan pelkkää tuubaa. Ilmiön takana olevia syitä lienevät toiveikkuus ja fantasiat. Voi kumpa juuri tänään Daily Mailin linkittämä pelaaja siirtyisi meille! Millä tavalla se vahvistaisikaan joukkuetta! Voi kumpa se olisi totta! Ja niin edelleen. Kesän aikana ei jalkapallorintamalla paljoa tapahdu (lukuunottamatta kotimaista liigaa ja arvokisavuosia) joten huhut ovat ainut keino saada tarvittava fiksi omasta suosikkijoukkueestaan. Totuudesta viis, antakaa minun unelmoida!

Pelaajasiirtofantasioinnin ohella sosiaalinen media antaa meille valtavan hyvät mahdollisuudet tutustua pelaajiin, joista meillä ei välttämättä ole mitään käsitystä. Harva seuraa aktiivisesti Saksan, Italian tai Espanjan liigoja niin tiiviisti, että pystyy antamaan valistuneita näkemyksiä keskitason tai pienemmän profiilin pelaajista. Kaikkihan me tiedämme Messin, Ronaldon, Zlatanin tai Mullerin, mutta entäs se joukkueeseen linkitetty Sevillan, Hoffenheimin tai FC Whatthefuckin kärkipelaaja, joka on tehnyt kuulemma paljon maaleja, tai ainakin hienoja maaleja. Tässä apuun ryntää youtube ja aina yhtä luotettavat highlights -videot. Tietämättömille kerrottakoon, että näihin videoihin on kasattu kooste pelaajan parhaimmista paloista, hienoimmista syötöistä, maaleista ja niin edelleen. Ja vitsi kun pelaaja näyttää hyvältä! 

Ian Flemingin James Bond -kirjassa Bond kertoo kuinka päivän paras savuke on hetki juuri päivän ensimmäistä savuketta. Kenties samalla tavoin jokainen pelaaja on parhaimmillaan juuri ennen potentiaalista siirtoa. Näin mielikuvissamme pelaaja on juuri sellainen kuin haluamme. Voimme katsoa kauas tulevaisuuteen, kun kyseinen pelaaja tekee viisi maalia Chelsean verkkoon ja torjuu rangaistuspotkun. Meidän fanien unelmissa ja fantasioissa ei ikävä todellisuus ole ikinä tiellä. Sen sijaan Arsene Wenger on harmittavan sidottuna todellisuuteen. Hän ei voi hankkia pelaajia mutuillen tai perustaen ne epärealistisiin arvioihin tai fanien mielipiteisiin. Jos Wenger niin toimisi, pursuaisi joukkue täynnä keskinkertaisuuksia, tai ikuisia lupauksia. Kuten Tottenham. Tai Liverpool.

Jos unelmat ja fantasiat jätetään hetkeksi syrjään, niin mitä todennäköisiä siirtoja tulee kesän aikana tapahtumaan?

Tällä hetkellä varmin siirto lienee Petr Cechin saapuminen Emiratesille. Twitterin mukaan pelaaja olisi hyväksynyt henkilökohtaiset ehdot (palkka asettunee jonnekin 100k/viikko tasolle) ja ilmeisesti myös Chelsean kanssa oltaisiin päästy sopimukseen siirtokorvauksen määrästä (noin 11 miljoonaa puntaa). BBC, Sky Sports ja Telegaph uutisoivat siirrosta sen verran suurella äänellä, että tätä voinee pitää siis varmana. Ellei sitten tapahdu jotain poikkeavaa. Kuten Jose Mourinho. Joka on mulkku. Eli siirto ei ole varma kunnes Cech poseeraa uudessa paidassa Arsenalin sivuilla. Jäämme siis odottamaan tätä, ilmeisesti siirron pitäisi varmistua ensi viikolla. Tai sitten ei.

 

Toinen vahvasti huhuissa ollut pelaaja on Southamptonin Morgan Schneiderlin. Arsenal on ilmeisesti seurannut pelaajaa jo pitkään ja muutaman kerran on uutisoitu jopa tarjouksen jättämisestä. Mitään varmaa ei voida kuitenkaan sanoa, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinnostusta on olemassa. Tosin Francis Coquelinin nousu avaukseen on todennäköisesti laittanut hieman jäitä Wengerin hattuun. 

Jos Petr Cech jää ainoaksi siirroksi kesällä on mielestäni joukkue sinänsä hyvissä voimissa haastamaan valioliigan mestaruudesta. Tämä tosin vaatii sen, että joukkue ei kärsi loukkaantumisista, mikä on Arsenalin tapauksessa todella iso riski. Kevät meni hyvin, mutta onko muutos loukkaantumisten vähenemisessä pysyvää, vai ohimenevää? Uskaltaako Wenger ottaa tässä riskin? Vaikka joukkueen runko onkin hyvä, tuskin yksi hyökkääjä ja keskikenttäpeluri ainakaan joukkuetta heikentäisi? Ja hei, saahan sitä aina unelmoida.

Ensi kertaan!

Menneestä kaudesta, eteenpäin menosta ja hieman tulevasta.

Hyvää kesän alkua ihmiset ja kanssafanit!

Kovasti olen yrittänyt saada aikaiseksi kirjoituksia, mutta ensin oli kiire töissä (huhti-toukokuu on opelle kiireistä aikaa) ja sitten oli kiire lomalla.

Lomalla pääsin vierailemaan Lontoossa useamman vuoden tauon jälkeen ja matkaan kuului tietysti vierailu Emiratesille sekä puntien tuhlaaminen Armourussa. Olin matkalla äitini kanssa joka kävi ensimmäistä kertaa stadionilla (joskin ulkopuolella, emme käyneet kierroksella sisällä) ja hän oli todella vaikuttunut näkemästään. Kertoilin hänelle joukkueen historiasta ja nappasimme muutaman poseraauskuvan muun muassa Dennis Bergkampin patsaalla. Harmi oli suuri, kun Armourysta olivat melkein kaikki XL:ää pienemmät koot loppu, sillä tarkoituksena oli tuoda Santi Cazorlan pelipaita avopuolisolle (sekä vieraspaita itselle, avopuolisolla on luonnollisesti kotietu ja täten lopullinen sana asioihin). Onneksi oikean koon paitoja löytyi myöhemmin Puman liikkeestä. Äiti ei tosin paitaa halunnut, vaikka muisteli, että nuorempana fanitti Arsenalia vakioveikkauksessa lähinnä nimen takia. Eli jos käytte Lontoossa, niin kannattaa varautua, että kokoja paitoihin löytyy vasta kun uusi pelipaita on saatavilla, eli noin viikon päästä (julkistus oli eilen, mutta ei saavu heti hyllyihin). Tosin Puman liikkeestä saa vanhoja paitoja halvemmalla.

Mutta asiaan.

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä Arsenalin suhteen, joten koitan tässä heitellä ilmoille sekalaisen määrän sekalaisia ajatuksia ja hajatelmia liittyen Arsenaliin, pelaajiin, menneeseen kauteen ja ehkä myös nopeahko silmäys tulevaan kauteen sekä kesään. Eli epämääräinen avaus epämääräiselle postaukselle, olkaatten hyvät sekä pahoittelut kirjoitustauosta, koitan (jälleen kerran) parantaa tapojani.

Menneestä kaudesta on kirjoitettu paljon ja kaikki olennainen sekä epäolennainen aina FA-cupin voitosta tuleviin siirtoihin, lienee pureksittu jo puuduttavan moneen kertaan. Nämä analyysit tuppaavat tosin olemaan lontooksi, joten ehkä sekaan mahtuu muutama sananen ehdalla suomenkielellä (savoksi en sentään rupea huastelemmaan).

Kun valioliigan viimeinen kierros koetti oli Arsenalin kannalta tässä hyvin vähän jännitettävää. Kolmas sija oli jo varmistettu ja kokonaispistemäärä oli varmuudella kolme vähemmän mitä edellisellä kaudella. Lisäksi FA-cupin puolustaminen oli edessä seuraavalla viikolla, joten mielenkiinto kohdistui lähinnä Wengerin pelaajavalintoihin ja siihen mitä nämä mahdollisesti kertoisivat tulevista valinnoista. Jälkiviisaasti ajateltuna en usko, että tuon lauantain pelaajavalinnat antoivat mitään osviittaa finaalin suhteen, Wengerin pelaajavalintojen arvailu on ollut vaikeaa, mutta tällä kaudella se on ollut ajoittain lähes mahdotonta. WBA (jolla ei ollut myöskään mitään pelattavaa) kaatui 26. toukokuuta ja Arsenalhan meni myös FA-cupin finaalin voittamaan, mutta siitä hieman lisää tuonnempana.

Kauden jälkeen yksi eniten puhuttaneita asioita oli, että oliko edelliseen kauteen nähden tapahtunut riittävää ja fanien vaatimaa edistystä. Oma mielipiteeni tästä on, että edistystä kyllä tapahtui, joskin ei niin paljoa kuin toivottiin. Ensimmäinen konkreettinen parannus oli liigasijoitus, joka oli siis kolmas (viimeksi olimme kolmansia 2011/2012 kaudella). Joku voisi argumentoida, että pistemäärä oli vähemmän, mutta hitonko väliä sillä on jos sijoitus paranee? Jokainen kausi on erilainen eivätkä pistemäärät ole kausien kesken kunnolla verrannollisia keskenään. Sijoitus on se mikä ratkaisee, ei pistemäärä. 

Lisäksi tältä kaudelta jäivät onneksi puuttumaan rumat vierastappiot niin sanottuja kovia jengejä vastaan (Manu, City, Chavs ja Pool). Chelsea ja Manu olivat keskinäisissä otteluissa edelleen parempia, mutta Poolilta ja Cityltä Arsenal nappasi neljä pistettä. Lisäksi Manu kaatui tärkeässä vieraspelissä FA-cupin puolivälierässä. Toisaalta typeriä tappiota tuli muun muassa Swanseaa (kahdesti), Stokea ja Southamptonia vastaan. 

Tällä kaudella heikko syksy/talvi pilasi mahdollisuudet mestaruudesta, kun taas toissakaudella huonohko kevät pudotti Arsenalin pois top-3 sijoituksista. Syksy ja talvi olivat ajoittain todella karmeaa katsottavaa Arsenalin kannattajan näkökulmasta ja allekirjoittaneen näkemykset olivat välillä hyvin negatiivisia. Pelissä ei näyttänyt olevan mitään hyvää ja vaikutti siltä, että kukaan ei oikein tiennyt mitä tehdä, eivät pelaajat eikä etenkään valmennus. Wenger sai niskaansa, osittain aiheesta, todella paljon kritiikkiä, joka välillä näytti menevän yliampuvaksi. Joukkue keräsi itsensä joulun jälkeen hienosti ja pelasi muutamia lipsahduksia lukuun ottamatta hyvän kevään. 

Edistystä siis mielestäni tapahtui, mutta liian paljon jäi silti jossiteltavaa. Toissakauteen verrattuna Arsenal ei kuitenkaan missään vaiheessa taistellut realistisesti mestaruudesta, johtuen toki Chelsean vakuuttavasta ja tasaisesta suorittamisesta. Silti näin jälkikäteen ajateltuna jäi kaudesta positiivinen maku, joka kruunautui FA-cupin voittamisen uusintaan. 

FA-cupin voitto oli suorastaan tyrmäävä esitys Arsenalilta, eikä finaalivastustajalle Aston Villalle jätetty mitään saumoja. Peli kulki alusta saakka Arsenalin komennossa, eikä voittajasta ollut ensi minuuteilta lähtien mitään epäselvyyttä. Verrattuna edelliseen voittoon tämä oli suorastaan ylikävely. Edellinen voitto oli tuonut tarvittavaa itseluottamusta ja sitä paljon puhuttua "voittamisen kulttuurira". Pelaajat ja valmennus tiesivät, että he ovat parempia ja peli on voitettavissa. Birmigham-tappion haamu oli viimein selätetty, toivottavasti lopullisesti.

Tämän hetken suurin kysymys on, että pystyykö Arsenal parantamaan peliään sen vaadittavan määrän, jotta ensi kaudella pystytään uskottavasti haastamaan Chelsea ja City (miksei myös Manu ja Liverpool) mestaruudesta. Pelaajat tuntuvat tähän uskovan ainakin haastattelujen perusteella. Mutulla sanoisin, että loppukevään aikana ainakin seitsemän pelaajaa on puhunut mestaruudesta ja sen voittamisesta. On hienoa, että todella moni pelaajista uskoo mestaruuteen ja janoaa sen voittamista. Kaksi peräkkäistä FA-cupin voittamista on varmasti saanut pelaajat janoamaan lisää mestaruuksia. Kamppailu tulee olemaan kovaa, eikä muut joukkueet tule antamaan mitään ilmaiseksi. 

Joukkue tuntuu olevan tällä hetkellä hyvässä tikissä ja pelaajia ei ole tänä kesänä MM-kisat häiritsemässä. Ospina ja Sanchez pelaavat toki Etelä-Amerikan mestaruudesta, mutta uskoisin tämän vaikuttavan ensi kauteen melko vähän. Ospinalle on hyvä paikkaaja (kenties kaksi, mutta siitä toisesta myöhemmin) ja Sanchez omaa mitä ilmeisemmin Väinämöisen, Thorin ja ahman kestävyyden, joten yhdellä ylimääräisellä turnauksella vuodessa on tuskin vaikutusta.

Pohja ensi kauden mestaruustaistelulle on siis olemassa, mutta sitä tulisi ehdottomasti vahvistaa kesällä. Chelsea näytti viime kesänä miten homma hoidetaan hyvin ja tehokkaasti. Mourinhon jatkopestin eka kausi päättyi kolmanteen sijaan ja hän korjasi kesän aikana joukkueen puutteet hankkimalla täsmäostoina Fabregasin ja Diego Costan (vähän tunnettu fakta: Costa toimi Christopher Leen stunttina Frankensteinissa ja Draculassa ), sekä läpällä hankitut Kukavittuolikaan sekä Eipeliaikaa. Myös Wengerin hankinnat olivat hyviä, mutta jäivät hieman puolitiehen, etenkin topparin hankkimatta jättäminen oli iso virhe, joka onneksi paikattiin tammikuussa.

Tämän kesän aikana Arsene Wengerin tulisi näyttää, että myös hän pystyy Mourinhomaiseen päättäväisyyteen ja hankkisi sen tarvittavat pari vahvistusta. Oma toive olisi kolme pelaajaa: maalivahti ja joko keskikentälle kaksi tai sitten yksi plus hyökkääjä. Uusi ja kokenut maalivahti toisi puolustukseen tarvittavaa ryhtiä ja sitoisi jo nyt hyvin pelaavaa porukkaa entistä tiiviimmäksi. Selkein vahvistus tähän olisi Peter Cech, joka on ollut hyvin vahvasti huhuissa viime päivinä. Huhut ovat tulleet myös suhteellisen luotettavista lähteistä, mutta ainakin toistaiseksi esimerkiksi David Ornstein on ollut asiasta vaitonainen. Ilmeisesti Cech haluaa edelleen pelata ja pysyä Lontoossa, joten Arsenal on ainut järkevä vaihtoehto (Chelseassa peliaikaa ei tule ja muut Lontoon jengit on paskempia). Bonuksena tässä on se, että siirto Arsenaliin saattaisi suututtaa Jose Mourinhon, eli pelkästään vittuilun takia pitäisi Cech hankkia. 

Muut siirtohuhut ovat toistaiseksi olleet perinteistä huttua ja jossain "Inieasta Stokeen" -tasolla. Oma veikkaus on, että kesä tulee olemaan melko hiljainen. Cech vaikuttaa jopa todennäköiseltä ja olisi erittäin hyvä ostos. Jos tämä toteutuu, niin odottaisin yhtä, korkeintaan kahta pelaajaa, jotka pystyvät ykkösjengin paikasta taistelemaan. Junnuja saattaa tulla vaikka useampia, mutta nämä ovat tulevaisuuden hankitoja, eivät merkittäviä lyhyellä tähtäimellä. Kirjoittelen potentiaalisista hankinnoista hieman myöhemmin, kunhan kesän siirtorumba pääsee kunnolla käyntiin. Nyt on vielä hiljaista.

Ensi kausi tulee olemaan mielenkiintoinen Arsene Wengerin jatkon kannalta. Hänen uusimmasta sopimuksestaan on nyt jäljellä kaksi vuotta ja on mahdollisuuksien rajoissa, että hän kirjoittaa myös uuden jatkon. Heikko syksy ja talvi kuitenkin näytti sen, että epäluottamus Wengerin kykyihin on edelleen koetuksella ja jos kausi käynnistyy huonosti on kritiikki herkässä, kahdesta FA-cupin pystystä huolimatta. Toisaalta jos Arsenal pystyy edelleen peliään parantamaan ja on vakavasti otettava haastaja mestaruudesta voi saada Wengerin harkitsemaan jatkoa. 

Wenger on aina asettanut joukkueelle pitkäaikaiset tavoitteet ja myös seuraa niitä. Tämä on osittain tuonut valmentajan ja fanit vastakkain, koska faneilla tähtäimet ovat huomattavasti lähempänä, yleensä kuluvan kauden menestyksessä. Sen sijaan Wenger saattaa katsoa, että mestaruutta tavoitellaan pidemmällä aikavälillä ja tehdään maltillisesti ratkaisuja sen saavuttamiseksi. Ei hätäilyä, vaan rauhallista rakentamista. On tietty aivan toinen juttu, pystyykö Wenger enää samalla tavalla tähän kuin 2000-luvun alussa. Muiden joukkueiden nouseminen sekä yleinen ilmapiirin muutos hektisemmäksi asettaa pitkäjänteiselle työlle haasteensa. Onkin mielenkiintoista nähdä miten Wenger vastaa näihin haasteisiin.

Tällaista tältä erää. Olen ottanut tavoitteeksi kirjoittaa vähintään kerran kahdessa viikossa tekstin, mutta ideaalitilanteessa saan rustattua jotain kerran viikossa. Seuraavaa tekstiä voidaan siis odotella ensi viikolla. Todennäköinen kirjoituspäivä lienee torstai, myöhemmin sitten maanantai tai torstai. Kesä on luonnollisesti hiljaisempaa, joten tekstien aiheet saattavat hieman rönsyillä.

Hyvää Juhannusta ja ensi viikkoon!