I have seen the promised land!

Mahtavaa sunnuntaita!

Arsenal päätti eilen yhdeksän vuotta kestäneen odotuksen voittamalla Hull Cityn FA-cupin finaalissa. Yhdeksän vuotta. Aivan liian pitkä aika Arsenalin tasoiselle joukkueelle. Kirjoitin jo aiemmin, että Arsenalin tulee voittaa FA-cup, jotta saisi kaudelle positiivisen päätöksen ja josta olisi hyvä lähteä rakentamaan ja vahvistamaan joukkuetta ensi kautta varten. 

Ja millaisella tavalla tuo kauan kaivattu pokaali tulikaan! Voitaisiin sanoa, että voitto oli hyvin tyypillinen Arsenalille. Alku oli jälleen katastrofaalisen huono ja pelaaminen hermostunutta ja epävarmaa. Kymmenen minuutin jälkeen Hull johti jo 2-0. Mutta koska kyseessä oli "vain" Hull City, niin uskoin Arsenalin vielä voittoon nousevan. Arsenalin onneksi nuo maalit tulivat aivan ottelun alussa, mikä jätti riittävästi aikaa toipumiseen ja oman pelin kuntoon saamiseen. Tilanne olisi ollut aivan erilainen, jos nuo maalit olisivat tulleet vasta toisen jakson alussa. Santi Cazorlan kavennus oli mielestäni käänne pelissä ja tuon jälkeen oli tasoitus ainoastaan ajan kysymys. 

Peli näytti ensimmäistä 10 minuuttia lukuunottamatta hyvältä, rauhalliselta ja vaaralliselta. Ensimmäinen jakso oli Arsenalin puolelta ajoittain hieman hidasta peliä, mutta tämä oli kahden takaiskun jälkeen ymmärrettävää. Toisella jaksolla Arsenal meni menojaan, eikä Hull pystynyt juuri hyökkäyksiä rakentamaan. Arsenalin myllytys toi lopulta tulosta, kun Koscielny pääsi iskemään pallon maaliin aivan maalivahdin nenän edestä. Kos on erinomainen haistamaan tuollaisia paikkoja ja on tehnyt useasti vastaavia todella tärkeitä maaleja. Voittomaalille ei puolestaan olisi voinut löytyä parempaa pelaajaa: todennäköisesti Arsenalin vuoden pelaaja Aaron Ramsey. 

Veikkasin itse Arsenalin selkeää voittoa (3-0), mutta pidin niukkaa voittoa myös mahdollisena. Itseasiassa arvoin hetken näiden kahden vaihtoehdon välillä, mutta edellisten pelien perusteella päädyin valitsemaan selkeän voiton tulosvedon kohteeksi. Toisaalta eilinen peli oli pelaajille varmasti parempi ja kasvattavampi kokemus, kuin selkeä 3-0 tai 5-0 murskavoitto. Peli ei ollut Arsenalilta paras mahdollinen, mutta nousu 0-2 tappioasemasta oli kerrassaan huikeaa. 

Monesti korostetaan mestareiden taitoa voittaa otteluita "likaisesti" tai "pelaamalla huonosti". Tällöin kyse ei ole aina niinkään joukkueen tai yksilöiden taidosta, vaan tahdosta ja puhtaasta halusta voittaa ottelut. Eilen Arsenal otti lopulta henkisen yliotteen Hullista ja jyräsi päättäväisesti voittoon. Tällaiset voitot pitävät pelaajat myös nöyrinä ja näyttävät ettei ole olemassa ilmaisia lounaita. Liian ylivoimanen joukkue saattaa ratkaisuhetkillä sortua liialliseen itsevarmuuteen ja koppavuuteen. Verratkaapa vaikka Bayernin Muchenin pelejä ennen Saksan mestaruuden ratkeamista ja pelejä niiden jälkeen. Joka paikassa toitotettu maailman paras joukkue taipui Real Madridille todella selkeästi. Itsevarmuus on hyvä asia, mutta raja sen ja ylimielisyyden välillä on ajottain hyvin ohut. 

Tästä syystä valitsisin eilisen kaltaisen voiton aina murskavoittojen sijaan. Sydän ja hermot eivät välttämättä näitä pelejä arvosta, mutta voitto tuntuu näiden pelien jälkeen paljon paremmalta.

Kausi on ollut täynnä yllätyksiä, murhetta, iloa, ekstaasia, pettymyksiä, toivoa ja päättyi lopulta pokaaliin. Voitto oli tärkeää niin faneille, kuin pelaajille. Eilisen päätösvihellyksen jälkeen ei riemulla ole ollut rajoja. Fanien kasvoilta paistoi helpotus, ilo, onnellisuus ja ennen kaikkea rakkaus Arsenalia kohtaan. Pitkä ja ajoittain todella tuskainen odotus oli vihdoin ohitse. Ei ole ihme, että Arsenalin mestaruusjuhlia on tänään kokoontunut seuraamaan yli 250 000 fania. 

Eilinen tunnelma Helsingin Sport Academyssä oli huikee ja iso kiitos sekä hatunnosto paikalle saapuneille faneille. Tunnelma oli iloinen, joskin pelin alussa melko hermostunut. Laulut raikuivat ja jokainen kolmesta maalista nosti sellaisen huutomyrskyn, että kuului varmasti stadikalle asti. Oli mahtavaa  tavata kanssa-faneja. Nöyrimmät kiitokset myös positiivisesta ja kannustavasta palautteesta!

Blogin otsikko on muuten lainaus Martin Luther Kingin viimeisestä puheesta. Martin Luther King kertoi kuulijoilleen keskellä todella vaikeita aikoja, kuinka hän oli seissyt vuoren päälle ja nähnyt luvatun maan. Ehkä eilinen pokaali oli yhdeksän vaikean vuoden jälkeen Arsenalin ensimmäinen askel kohti luvattua maata? Jos et ole Arsenal-fani tai ylipäätään et seuraa jalkapalloa, tämä saattaa toki tuntua mahtipontiselta ja kaukaa haetulta allegorialta. Uskoisin kuitenkin, että tällaiset tuntemukset ovat hyvin tuttuja meille Arsenalin kannattajille. Toivottavasti tulevaisuus on meille valoisa ja vuoren huippu ei ole vain väliaikainen tuulahdus menneistä hyvistä ajoista. Odotus on ollut pitkä, ehkä eilinen voitto oli vasta esimakua tulevasta. 

Hymyillään kun tavataan!

Merry month of may.

She wore, she wore,
She wore a yellow ribbon,
She wore a yellow ribbon,
In the merry month of May!
And when, I asked,
Oh why she wore that ribbon,
She said it’s for The Arsenal,
And we’re going to Wembley!
Wembley,
Wembley,
We’re the famous Arsenal,
And we’re going to Wembley!

Hyvää torstai-iltaa arvon kanssa goonerit! Jäällä pelattava marginaalilaji on vallannut television, joten ajattelin kirjoittaa tulevasta (toivottavasti) iloisesta toukokuun lauantaista. 

Kuluvan viikon lauantaina on Arsenalilla mahdollisuus katkaista pitkähkö pokaaliton putki voittamalla FA-cupin finaalissa Hull City. Jos joku ei muista, niin viimeisestä Arsenalin voittamasta pokaalista on kulunut yhdeksän vuotta, tuota asiaa kun ei juuri kuule mediassa mainittavan.

FA-cupin voitto päättäisi siis Arsenalin yhdeksän vuotta kestäneen kuivan kauden. Voitto nostaisi myös kuluneen kauden selkeästi plussalle. Valioliiga-kausi päättyi Arsenalin kannalta pettymykseen, vaikka neljäs sija pystyttiin varmistamaan. Ja ei mestaruuskaan jäänyt kuin kahden pisteen päähän. Silti kaudesta jäi ainakin allekirjoittaneelle hieman paha maku suuhun. Mutta tästä lisää toisessa kirjoituksessa. 

FA-cupin voitto olisi varmasti iso asia joukkueelle. Pokaali olisi yhtä aikaa palkinto omasta tekemisestä, mutta olisi samalla hyvin tärkeä henkinen asia. Psykologisten seikkojen vaikutusta joukkuelajeihin ei voi aliarvioida. Mediassa ei esimerkiksi suotta puhuta tiettyjen joukkueiden "voittamisen kulttuurista". Voitot lisäävät itsetuntoa ja saavat pelaajat haluamaan niitä lisää. Keittiöpsykologina voisi todeta, että voittamiseen addiktoituu. 

Hyvä esimerkki tällaisesta voittamisen kulttuurista oli Sir Alex Fergusonin Manchester United. Verratkaapa vaikka Sir Alexin viimeisen kauden Manua, tämän kauden David Moyesin Manuun. Joukkue joka oli edellisellä kaudella voittanut Valioliigan ylivoimaisesti, ei pystynyt Fergien lähdön jälkeen taistelemaan edes pääsystä Eurooppa liigaan. 

Arsenal tarvitsee tätä. Voittoja ja pokaaleja. Pelaajien usko omaan tekemiseensä kauden aikana on varmasti ollut koetuksella, etenkin useiden murskatappioiden jälkeen. Joukkue on kuitenkin hienosti pystynyt kokoamaan itsensä ja kauden viimeiset pelit hoidettiin aika näytöstyyliin. Voittamalla FA-cup saataisiin kaudelle hieno päätös ja luotua hyvä pohja tulevalle kaudelle.

Voitto olisi iso asia myös allekirjoittaneelle. En ole nimittäin kertaakaan Arsenal-kannattajuuteni aikana nähnyt heidän voittavan yhtään isoa pokaalia. Olen ollut toki tietoinen Arsenalin voittamattomasta kaudesta, lukuisista FA-cupin voitoista ja liigamestaruuksista, mutta tulloin en ole vielä Arsenalia erityisemmin seurannut. 

Arsenalin kannatukseni alkoi oikeastaan pikkuhiljaa vasta 2006/2007 kaudella, eli juuri kun joukkueen niin sanottu kuivakausi alkoi. Minulle kannatus ei missään vaiheessa lähtenyt pokaaleista. Kannatus tapahtui itseasiassa aika vaivihkaa. Kaudella 2006/2007 huomasin lukevani uutisia entistä enemmän Arsenalista ja seurasin aktiivisti pelaajien edesottamuksia. Valitsin fantasy footballiin enemmän pelaajia Arsenalista ja tiputin Manun pelaajia pois. Kaudeksi 2007/2008 hankin ensimmäistä kertaa valioliiga-paketin ja tuon kauden aikana olin myyty. 

Minulle Arsenalissa on viehättänyt lukuisat asiat, mutta eivät pokaalit. Pelityyli, pelaajat, peliasu, lontoolaisuus, monikulttuuriset fanit, sivistyneisyys, arvokkuus ja tietysti se harmahtava herrasmies kentän laidalla. Fanittamiseni ei ole kiinni pokaaleista, mutta en voi kieltää ettenkö odottaisi kovasti lauantaina näkeväni sitä hetkeä, kun joukkueemme kapteeni pääsee nostamaan pokaalin. Ja jos näin ei jostain syystä pääse käymään eivät asiat tule muuttumaan. Saatan kiroilla hetken, mutta rakkaus joukkueeseen säilyy.

COYG!

Ps. Allekirjoittaneen voi bongata lauantaina Helsingin Sport Academyssa, jonne Arsenal-fanit kokoontuvat peliä seuraamaan. Minut tunnistaa mustista vaatteista ja hatusta, Old School Arsenal huivista ja tatuoinneista. Saa tulla moikkaamaan ja vaihtamaan ajatuksia.

Silly Season on pian täällä!

Iltaa!

Valioliiga päättyy tulevana lauantaina ja kesä on pian käsillä, mutta Arsenal-fanille kesä ei tuo helpotusta, vaan on yhtä hermoja riistävää aikaa, kuin syksy, talvi ja kevät.

Kesäkuussa alkaa nimittäin se toinen kausi, englantilaisittain nimetty Silly Season. Pelien sijaan huomio on kesällä siirtomarkkinoissa. Viime kesä oli Arsenal-fanien näkökulmasta ehkä se kaikista hermoja raastavin. Silly Season piti sisällään lukuisia käänteitä, yllätyksiä, pettymyksiä, toiveita, lisää pettymyksiä, masennusta, raivoa ja lopulta Mesut Özilin.

Kesän aikana Arsenalin ja Wengerin toimet siirtomarkkinoilla vaikuttivat todella omituisilta, eikä valmennuksella ja johtoportaalla näyttänyt olevan minkäänlaista etukäteen pohdittua suunnitelmaa. Hyökkääjän hankkiminen oli ilmeisesti jonkinlainen prioriteetti, sillä joukkue teki ensin Higuainista tarjouksen, mutta kiinnitti huomionsa lopulta Suareziin ja tämän olemattomaan ulososto klausuuliin. Higuain siirtyi Napoliin ja skouserit päättivät olla välittämättä Suarezin mielipiteistä tai sopimuksen ilmeisen epäselvästä pykälästä.

Kesällä alkanut siirtofiasko kulminoitui lopulta kauden avauspeliin, jonka Arsenal hävisi Aston Villalle 1-3. Tuo tappio oli monelle kannattajalle katkeamispiste ja tunnelma Emiratesilla ja sen ulkopuolella, oli pelin jälkeen suorastaan myrkyllinen. Fanien turhautumisen puki sanoiksi Arsenal Fan Tv:n haastattelema Chris Hudson, joka antoi täyslaidallisen niin johtoportaan, Wengerin kuin mediankin suuntaan. Suuttumus, turhautuminen ja pettymys muuttuivat kuitenkin pian toivoksi, iloksi ja optimismiksi kun Arsenal selätti mestareiden liigan karsinnoissa Fenerbachen suhteellisen helposti ja ilmoittaen siirtoikkunan viimeisenä päivänä Mesut Özilin siirtymisestä Emiratesille.

Siirtojen suhteen päästiin aallonpohjasta, jos ei nyt aivan aallonharjalle, niin ainakin jonkinlaiseen tyveneen. Özilin siirto toi faneille kaivattua optimismia ja antoi myös suuntaa siitä, että Wenger pystyy myös yllättämään siirtomarkkinoilla ja osaa hankkia isoja pelaajia isolla rahalla.

Tämä kausi on kuitenkin näyttänyt, että joukkue kaipaa kipeästi lisäyksiä ja vahvistuksia tietyillä osa-alueilla. Lisäksi Sagnan (sekä todennäköisesti Vermaelenin ja Fabianskin) lähtö tekevät tilanteesta entistä vaikeamman.

Käyn seuraavaksi hieman tulevaa Silly Seasonia läpi, eli ketä meihin on nyt jo yhdistetty, minne tarvitaan pelaajia ja ketkä olisivat mielestäni sekä realistisia että hyviä lisäyksiä.

Silly Seasonin lähtötilanne.

Joukkeen runko tulee pysymään suhteellisen hyvin kasassa. Isoin menetys on Bacary Sagnan lähtö. Muita todennäköisiä lähtijöitä ovat Fabianski sekä Vermaelen, joskin kumpikaan heistä ei ollut tänä kaudella avauksen pelaajia. Fabianski ja Vermaelen ovat erittäin hyviä rotaatiopelaajia, pystyen tarvittaessa tulemaan avuksi. Molemmilla on vielä useita vuosia peliuraa jäljellä ja ovat siinä tilanteessa, että haluavat päästä pelaamaan enemmän. Kumpikaan ei ole tasoltaan sellainen, että pystyisi kilpailemaan avauspaikasta Arsenalissa. Siirto peliajan perässä näyttää molempien tapauksessa todennäköiseltä.

Eli jos ja kun kaikki kolme lähtevät, joutuu Arsenal hankkimaan kolme uutta pelaajaa, vain että pääsisi samalle lähtöviivalle kuluneen kauden kanssa. Lisäksi joukkue kaipaa kipeästi vähintään kaksi, mutta mieluusti kolme muuta vahvistusta: hyökkääjän, laiturin ja keskikentän keskustaan puolustavan pelaajan. Lisäksi yksi ylimääräinen puolustaja ei olisi pahitteeksi.

Uusia pelaajia tulisi siis olla vähintään kuusi (riippuen lähtijöistä), mutta mielellään kahdeksan. Näistä maailmanluokanpelaajia pitäisi olla vähintään yksi, mieluusti kaksi.

Sagnan korvaaja?

Wengerin prioriteetti siirtomarkkinoilla tulee olla Sagnan korvaajan hankkiminen. Huhuissa vahvimmin esillä ovat ollet Evertonin Seamus Colemania ja Toulousen Serge Aurier. Näistä todennäköisin lienee Serge Aurier ja jotkut raportit Ranskan suunnalta pitävät tätä jo varmana siirtona. 21-vuotias Aurier pystyy pelaamaan myös topparina tai oikeana laitahyökkääjänä ja on whoscored -sivuston arvioinnissa Euroopan kaikken liigojen kolmanneski paras oikea laitapuolustaja (häviten Colemanille ja Dani Alvesille). Transfermarktin mukaan Aurierin hinta olisi noin 6,5 miljoonaa euroa, mikä tekee hänestä hyvin houkuttelevan.

Seamus Coleman on pelannut loistavasti ja mahtuisi melkein minkä tahansa joukkueen avaukseen. Herra kirjoitti kuitenkin vasta pitkän jatkosopimuksen, mikä tekee hänen ostamisensa kalliiksi (vähintään 10 miljoonaa, todennäköisesti 15-20m).

Muita Sagnan korvaajaehdokkaita mediassa ovat olleet muun muassa Barcelonan Dani Alves, Gladbachin Tony Jantschke, Fiorentinan Lorenzo De Silvestri, Southamptonin Calum Chambers ja Espanyolin Javi Lopez. Kaikki paitsi Chambers, ovat Who Scoredin listalla Euroopan top kympissä ja tuntuukin siltä, että monet journalistit ovat ottaneet "Sagnan korvaajat" suoraan tuon listan perusteella.  Huhut perustavat siis todennäköisesti journalistien soveltamaan yhtälöön Arsenal - Sagna = X, jossa muuttuja X on joku whoscoredin top-10 -listan pelaaja.

Kuka Szczesnyn kirittäjäksi?

Uuden maalivahdin hankkiminen on myös pakollista. Emiliano Viviano palaa takaisin Italiaan ja Fabianskin sopimus loppuu kesällä, eikä hän todennäköisesti jatkoa allekirjoita, jos ei saa takeita avauspaikasta.

Maalivahtien osalta huhut ovat toistaiseksi hieman hiljaisempia. Ainoat mitä olen onnistunut näkemään ovat perinteiset huhut Iker Casillasista ja uutena vaihtoehto Kasper Schmeichel Leicesteristä.

Casillas-huhut nousivat uudelleen pinnalle keväällä, kun Santi Cazorla kertoi haastettelussa houkutelleen Ikeria Arsenaliin. Ikerin rooli Realin ykkösmaalivahtina ei ole ollut Mourinhon penkityksen jälkeen varmaa, joten hänellä saattaisi olla jonkinlaisia lähtöhaluja. Tosin keväällä on tainnut pelata lähes kaikissa Realin peleissä ja on käsittääkseni myös chämppärin finaalissa avauksessa. Mahdollinen, mutta epätodennäköinen siirto. Wenger tuntuu myös pitävän Szczesnyä ykkösenä, joten Ikerin osto sotisi tätä vastaan.

Kasper Schmeichel pelasi hyvän kauden Leicesterissä ja hänen sopimuksensa umpeutuu kesällä. Halunnee varmasti jatkaa Leicesterissä, mutta jos Arsenal tekisi hänelle tarjouksen, voisi hän siihen tarttua. Hankkiminen olisi ilmaista ja palkkavaatimukset maltilliset.

Twitterissä väläyteltiin myös Norwichin John Ruddya, etenkin jos Norwich putoaisi valioliigasta. Ruddy on ihan kelpo maalivahti ja olisi varmasti hyvä vaihtoehto Arsenalin toiseksi maalivahdiksi.

Keskikentälle voimaa ja taitoa.

Arsene Wenger on ilmeisesti etsinyt jo jonkun aikaa keskikentän pohjalle uutta pelaajaa lähinnä Mikel Artetan korvaajaksi. Tästä kertovat tarjoukset Leverkusenin Lars Benderistä ja Mathiu Flaminin hankinta takaisin Emiratesille. Arteta ja Ramsey ovat toimineet kohtalaisen hyvin keskikentän keskustassa, mutta Artetan puutteet ovat tulleet selkeästi esiin Ramseyn poissaollessa. Artetan ongelmana on etenkin hitaus, jota esimerkiksi Chelsea ja Liverpool pystyivät hyödyntämään nopeissa vastahyökkäyksissä.

Wenger ei kuitenkaan etsi keskikentälle uutta Vieiraa, vaan pikemminkin Artetasta päivitettyä versiota. Arteta 2.0:n tulisi omata hyvä peliäly, osata syöttää ja rytmittää peliä, olla nopea ja osata taklata. Haussa on siis fyysinen ja nopeahko taitopelaaja, ei siis pelkkä rikkoja ja raastaja (vaikka moni tällaista toivoisi).

Lars Bender on ilmeisesti ollut Wengerin ykkösvaihtoehto ja hänestä on tehtiin viime kesänä tarjouskin, mutta Leverkusen kieltäytyi myymästä. Tämä siirto vaikutti kaikista todennäköisemmältä, mutta pari päivää sitten Bender kertoi haastattelussa, että on tyytyväinen Leverkusenissa ja haluaa jatkaa uraansa siellä. Leverkusenin ja nyt siis myös pelaajan haluttomuus siirtoon on selvillä, joten toteutuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Viimeisin huhumyllyn tuotos on Southamptonin Morgan Schneiderlin. Arsenal ilmeisesti tiedusteli tammikuussa Schneiderlinin hintaa, mutta keskustelut tyyssäsivät tammikuussa liian kovaan hintapyyntöön. Maaliskuussa Schneiderlin on ilmeisesti joissain ranskalaisessa haastattelussa todennut, että voisi olla valmis siirtymään johonkin isoon joukkueeseen. Southampton on ilmeisen halukas hyväksymään kaupat, jos saavat pelaajasta sopivan korvauksen. Viimeisimpien huhujen mukaan Arsenal olisi tekemässä kesällä pelaajasta 12-15 miljoonan punnan tarjousta (lähteestä riippuen).

Whoscored on antanut Morgan Schneiderlinille arvosaksi 7,24 (28 ottelun perusteella). Maaleja herra on tehnyt kaksi ja syöttänyt yhden, kun taas taklauksia per peli on 2,1 ja katkoja on 3,9. Alkukaudesta tilastot olivat muun muassa paremmat kuin PSG:n Matuidilla. Schneiderlin omaa tietysti valioliigakokemusta ja on myös parantanut peliään joka kaudella. Olisi varmasti hyvä ja toimiva siirto.

Viime päivinä potentiaaliseksi kohteeksi on noussut Bayer Munchenin Javi Martinez. Herra ei ilmeisesti ole täysin tyytyväinen rooliinsa tai Guardiolan taktiikkaan. Tänään suhteellisen luotettava journalisti Telegraphin Jeremy Wilson twiittasi, että Arsenal olisi kiinnostunut Martinezin hankkimaan (ja että puolustava keskikenttä on prioriteetti). Bayern maksoi pelaajasta 40 miljoonaa euroa, joten millään pikkurahalla ei Martinez tule lähtemään. Martinez olisi hyvä lisäys Arsenaliin ja käsittääkseni pystyy pelaamaan tarvittaessa myös topparina.

Muita potentiaalisia puolustavia keskikenttäpelaajia (ja halvempia) olisi Toulousen Etienne Capoue tai Lyonin Maxime Gonalons. Kummankin hinta pyörii jossain 8-10 miljoonassa.

Löytyykö kärkeen hyökkääjää ykköskorista?

Olen monesti kirjoittanut, että Oliver Giroud ei ole mikään huono pelaaja ja saa osakseen vähän turhan paljon kritiikkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Giroud olisi vailla puutteita, tai että hän pystyisi yksin hoitamaan Arsenalin kärkipelaajan tehtävät. Giroud on hyvä target-pelaaja, mutta parhaassa iskussaan hän on tukea saadessaan. Giroud on parhaimmillaan silloin, kun kentällä ovat Ramsey, Wilshere, Özil, Walcott ja Podolski. Jos vastustaja pelaa korkealla linjalla, voi Giroud jäädä liian yksin, milloin hänen taitonsa ja nopeutensa ei yksinkertaisesti riitä puolustajia vastaan. Ramsey, Özil, Wilshere ja Walcott tuovat tätä kaivattua nopeutta ja juonikkuutta, mikä vapauttaa Giroudille enemmän tilaa ottaa palloja vastaan ja antaa niitä pieniä syöttöjä sivuille. Jokainen voi esimerkiksi katsoa Giroudin roolia Wilsheren kauden maalissa Norwichia vastaan.

Arsene Wenger etsi jo kesällä Giroudille kirittäjää, mutta tuolloin homma meni kiltisti sanottuna vituiksi. Uusimmassa haastattelussaan Wenger ilmoitti etsivänsä edelleen uutta hyökkääjää, joka voisi pelata myös Giroudin rinnalla. Eli toisen target-pelaajan saapuminen olisi tämän lausunnon mukaan epätodennäköisempää. Sen sijaan jokin nopeahko taitopelaaja voisi istua enemmän Wengerin suunnitelmiin. Toisin sanoen Mandzukic tai Balotelli eivät ole sen tyypin pelaajia, joita Wenger tällä hetkellä hakee.

Maailmaluokan hyökkääjän löytäminen on tällä hetkellä haastavaa, sillä ainakin Chelsea on täsmälleen samoissa puuhissa. Jos City menettää Agueron Barcelonalle, joudumme kilpailuasemaan myös heidän kanssaan. Arsenalilla on toki huomattavat käteisvarat käytössään, mutta pelaajille pitää pystyä maksamaan kilpailukykyistä palkkaa, missä Chelsea ja City ovat vahvemmilla.

Kuka ylipäätään lasketaan maailmanluokan hyökkääjäksi? Cavani? Zlatan? Messi? Benzema? Balotelli? Aguero? Costa? Ronaldo? Rooney? Suarez?

Edellä mainituista voi suorilta pudottaa pois Messin, Rooneyn, Suarezin Zlatanin ja Ronaldon. Yksikään näistä ei tule joukkueestaan siirtymään minnekään, tai ei ainakaan Arsenaliin. Suarez voi siirtyä Realiin ja Aguero Barcelonaan, kun taas Costaa on pidetty lähes varmana Chelsean pelaajana. Tämä jättää jäljelle vain Balotellin, Cavanin ja Benzeman. Benzema on kaupan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että Real tarvitsee rahaa Suarezin ostoon.

Jäljelle jää siis oikeastaan vain Balotelli ja Cavani. Balotellistä ei voi sanoa mitään varmaa, mutta uskoisin Milanin hänet myyvän sopivasta rahasummasta. Toisaalta olisiko Balotelli liian samankaltainen Giroudin kanssa ja tästä syystä ei ole ehkä sitä mitä Wenger etsii.

Cavani on jäänyt pahasti Zlatanin jalkoihin, mutta saako se hänet riittävästi haluamaan siirtoa? PSG maksoi Cavanista napakat 65 miljoonaa puntaa, joten halvalla hän ei lähtisi. Cavanin palkka on 10 miljoonaa euroa vuodessa, mitä Arsenalin on vaikea kuvitella maksavan. Cavanin palkkaus viideksi vuodeksi hörppäisi Arsenalin varoista kolmasosan. Fifan langettamat sanktiot PSG:lle sotkevat kuviota entisestään. Haluaako PSG päästä eroon joistain pelaajistaan, jotta voi hankkia uusia? Onko Cavani uhrattavissa? PSG saa ensi kauden mestareiden liigaan vain 21 pelaajaa, joista kahdeksan pitää olla ns. "home grown" -pelaajia. PSG voi tästä syystä pitää kiinni kaikista nykyisistä pelaajistaan entistä tiukemmin. Mitään varmaa on tosin vaikea sanoa.

Maailmanluokan hyökkääjän saapuminen ei mielestäni näytä välttämättä todennäköiseltä.

Sen sijaan joku ei-aivan-vielä-tähti -statuksen omaava hyökkääjä on paljon todennäköisempi vaihtoehto. Näitä pelaajia on huomattavasti enemmän tyrkyllä, mutta jokaiseen liittyy toki myös riskit ja kysymysmerkit Suurin on tietysti se, että pystyykö tällainen pelaaja täyttämään häneen ladatut odotukset. Arsenal tarvitsee hyökkääjän, joka pystyy myös yksin ratkaisemaan pelejä ja tekemään kaudessa yli 20 maalia.

Kestohuhuissa on pyörinyt Swansean Wilfred Bony (15 maalia, kolme syöttöä), Newcastlen lainapelaaja Loic Remy (14 maalia, kolme syöttöä) ja Nürnbergin Josip Drmic (16 maalia, kolme syöttöä).

Remy on ollut Newcastlessa heidän tärkein pelaajansa ja on oikeastaan ainut selkeä onnistuja harakoissa. Loukkaantumiset ovat jonkun verran rikkoneet kautta, mutta Remy on useissa peleissä näyttänyt olevansa hyvä ja varma viimeistelijä. Newcastlessa keskikentän tarjoilu on huomattavasti heikompaa mitä Arsenalissa, joten hänen voisi olettaa onnistuvan meillä paremmin. Toisaalta Remy ei ole ehkä se kaikista kurinalaisin pelaaja, eikä puolusta kovin aktiivisesti.

Bony on pelannut Swanseassa hyvin, joskin hänen maalinsa ovat olleet laiha lohtu Swansean kaudessa. Bony on vahva pääpelaaja ja vaikuttaisi olevan erinomainen viimeistelijä. Whoscoredin mukaan pelaajalla ei ole mitään mainittavia heikkouksia. Onko nopeus riittävä, lienee selkein kysymys. Bony on myös enemmän Giroudin tyylinen pelaaja mitä Remy.

Drmic on lyönyt vasta läpi bundesliigassa ja on tehnyt käsittääkseni valtaosan Nurnbergin maaleista. Hänen ulosostohintansa olisi Nurnbergin pudotessa vaivaiset 4,5 miljoonaa euroa, joten riski ei olisi valtava. Lisäksi hän on joukon nuorin, vain 21-vuotias (Bony 25 ja Remy 27).

Espanjasta olisi mahdollisesti tyrkyllä Pedroa tai Sanchezia Barcelosta ja Morataa Realista. Moratan kohdalla kiinnostus lienee todellista, mutta Realin hintatoive lienee suurin jarru siirron toteutumisessa. Barcelonan suunnitelmista on vielä liian aikaista sanoa yhtään mitään (liikaa muuttujia, kuten tuleva valmentaja ja tämä preferenssit).

Arsenaliin tullaan varmasti yhdistämään kymmeniä hyökkääjiä kauden aikana, enkä rupea tässä kaikkia käymään lävitse. Hyökkääjän tarve on ilmeinen ja toiveissa olisi nopeahko ja hyvä viimeistelijä. Remy ja Bony olisivat molemmat kelvollisia lisäyksiä, mutta ovatko niin hyviä, että pystyisivät nostamaan Arsenalin uudelle tasolle? Onneksi minun ei tätä päätöstä tarvitse tehdä.

Mitä muuta tarvitaan?

Maalivahti, oikea pakki, puolustava keskikenttä ja hyökkääjä ovat siis vähimmäisvaatimus. Näiden lisäksi rosteria olisi hyvä leventää, jotta pelaajin rotaatiota voitaisiin tehdä paremmin.

Joel Campbell pelasi hyvän kauden Olympiakosissa ja toisi laidoille tarvittavaa leveyttä. Campbell pystyy pelaamaan vasemmalla, oikealla ja keskellä toisena kärkenä. Walcott on ilmeisesti alkukauden sivussa, joten Campbellille olisi varmasti käyttöä.

Arsenal on myös yhdistetty Real Sociadadin kaksikkoon Carlos Velaan ja Antoine Griezmanniin. Vela on Arsenalin vanha pelaaja ja omien sanojensa mukaan Arsenal voisi ostaa pelaajaan vajaalla kolmella miljoonalla. Griezmannia on puolestaan tehnyt 16 maalia ja kolme syöttöä. Velalla on kokemusta Arsenalista ja Englannista, mutta samalla pitää muistaa, että hän ei valioliigassa oikein pärjännyt ja on päässyt iskuun vasta Espanjassa. Griezmann on epäilemättä lahjakas pelaaja, mutta myös hän on jonkinlainen jokerikortti.

Oma toiveeni.

Jos raha ei olisi este, olisi toivelistalla Casillas, Coleman, Cavani, Bony, Martinez ja Griezmann. Arsenalin kassa ei ole kuitenkaan pohjaton, joten jonkinlainen realismi on paikallaan. Jos (ja kyseessä on iso jos) esimerkiksi Cavani siirtyisi Arsenaliin, en jaksa uskoa että toista kallista pelaajaa tultaisiin hankkimaan. Cavanin hankinta tiputtaisi listalta esimerkiksi Martinezin, jonka hinta lienee noin 30-40 miljoonaa. Sama pätee tietysti toisin päin. Coleman on todennäköisesti myös liian kallis, samoin Casillas.

Olisin itse tyytyväinen jos Arsenal hankkisi vaikkapa Remyn, Martinezin tai Schneiderlinin, Aurierin, Ruddyn ja jonkun nuoren lupauksen vaikkapa puolustukseen. Arsenalin käteisvarat ovat ilmeisesti 140 miljoonaa puntaa, mutta tätä ei tulla varmasti käyttämään kokonaan. Joku 70-80 miljoonaa lienee lähempänä totuutta, mikä tarkoittaisi yhtä kallista ja paria hieman halvempaa pelaajaa.
Esimerkiksi tuo 70 miljoonaa menisi kokonaan Martinezin, Remyn, Schneiderlinin ja Aurierin hankkimiseen.

Tuleva kesä on todella iso Arsenalin kannalta. Pelaajahankintoja on pakko tehdä ja joukkue joutuu polttamaan rahaa todennäköisesti paljon. Toivottavasti suunnitelma on parempi kuin viime kesänä ja Wenger sekä johtoporras ymmärtävät tietyt realiteetit: pelaajia on pakko ostaa, jos aikoo kilpailla ja hyvät pelaajat maksavat paljon. Arsenalilla on rahaa, toivottavasti myös tahtoa.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Palaan myöhemmin asiaan Arsenalin kuluneen kauden analyysilla.

All work and no Arsenal makes Jack a dull boy

Huomenta ja hyvää lauantaita!

Arsenal pelaa huomenna kauden viimeisen kotipelinsä, jossa vastaan asettuu West Brom. Voitto kyseisestä ottelusta tarkoittaisi jälleen sijoittumista neljän parhaan joukkoon ja pääsyä mestareiden liigaan (joskin ensiksi on selvittävä karsinnasta). Sijoitus saattaa tosin ratketa jo tänään, jos Manchester City onnistuu voittamaan Evertonin vieraissa. Uskoisin Cityn ottavan illan pelistä voiton, sillä he pelaavat mestaruudesta, eivätkä kärsi loukkaantumisista, kun taas Evertonilla on enää sangen vähän pelattavaa, eivätkä saa parasta mahdollista miehitystään kentälle (Barry on sivussa koska on lainattu Citysta ja toppari Jagielka on loukkaantuneena). Lisäksi Everton on näyttänyt hyytymisen merkkejä viime peleissä, eikä joukkue ole näyttänyt sellaista taistelutahtoa mitä olisi pitänyt. 

Jos Everton häviää illalla voi Arsene Wenger peluuttaa vaikka Henryn patsasta West Bromia vastaan, sillä kyseisen ottelun tuloksella ei ole väliä. West Brom otti tärkeän voiton West Hamista viime kierroksella, joten heilläkään ei ole tilanteena tulos tai ulos. Viime kauteen nähden kahteen viimeiseen peliin lähetään fanien näkökulmasta huomattavasti pienemmällä sydänkohtausriskillä. Tästä huolimatta odottaisin kahta voittoa, tai vähintään voittoa ja tasapeliä. Kausi on ollut pitkä ja tuskainen ja voitot toisivat joukkueelle hyvää itseluottamusta FA-cupin finaalia kohden. 

Muut uutiset Arsenalin suunnalta eivät ole olleet kuluneen viikon ajalta mitenkään kovin erikoisia. Hyviä uutisia ovat Jack Wilsheren ja Kieran Gibbsin piakkoin tapahtuva paluu harjoituksiin, kun taas huonoja uutisia ovat Bacary Sagnan loukkaantuminen. Sagnan mahdollisuus pelata huomenna on ilmeisesti 50/50, mikä on sääli, sillä kyseessä on mitä todennäköisimmin hänen viimeinen kotipelinsä Emiratesilla. Sagna ei ole vielä jatkostaan ilmoittanut, mutta jos hän olisi Arsenaliin jäämässä, olisi hän varmasti jatkosopimuksen jo kirjoittanut. Sagnan lähtö on isohko, sillä on ollut vuosien mittaan yksi meidän tasaisimpia suorittajia. Viime kausi oli ehkä se huonoin, mutta kaksi jalkamurtumaa vuoden sisällä vaikuttaisi kenen tahansa peliin.

Sagnan jäänti olisi hyvä asia, mutta ei yli 100 000 punnan viikkopalkka 31-vuotiaalle kolmen vuoden ajan tuntuu melko kovalta. Arsenal on mielestäni tehnyt riittävästi Sagnan jatkon suhteen ja nyt pallo on pelaajalla, joka mitä ilmeisemmin haluaa uutta haastetta uransa loppuvaiheessa. Seuraajan löytyminen ei ole missään nimessä mahdotonta ja joku hieman hyökkäävämpi pelaaja voisi tuoda kaivattua potkua joukkueelle. 

Arsenal ja pelaajahankinnat ovat tosin aina sellainen yhtälö, että mikään ei ole varmaa tai edes helppoa. Etenkin kun Arsene Wenger totesi viimeisimmässä haastattelussaan, että MM-kisojen takia uusien pelaajien värvääminen ei ole helppoa ja että hän etsii korkeintaan kahta tai kolmea vahvistusta. Kommenteissa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta nämä herättävät varmasti kannattajissa vähintään hermostuneisuutta. Mielestäni kaksi tai kolme pelaaja olisi riittävä lisäys joukkueeseen, jos nykyinen runko jatkaisi kokonaisuudessaan ensi kaudella. Näin kuitenkaan ei ole.

Sagnan ohella muita lähtijöitä ovat varmuudella Fabianski (sopimus loppuu) ja todennäköisesti myös Vermaelen. Vermaelen on 27-vuotias ja tuskin haluaa viettää toista kautta penkillä. Vermaelen on hyvä kolmostoppari, mutta on saanut sen verran näyttömahdollisuuksia tällä kaudella, että ei vakavasti uhkaa syrjäyttää kumpaakaan avauksen topparia. Joku nuori ja lahjakas puolustaja olisi ideaalinen korvaaja, joka olisi parin vuoden päästä tosissaan haastamassa Kosia ja Merteä.

Fabianskin, Vermaelenin ja Sagnan lähtö tarkoittaa, että Wengerin on yksinkertaisesti pakko löytää näille korvaajat. Tämä tarkoittaa kolmea uutta pelaajaa, jotta joukkue pysyisi edes tämän kauden tasoisena. Näiden lisäksi tarvitaan ne Wengerin mainitsemat kaksi tai kolme hankintaa, eli yhteensä kuusi pelaajaa, joista vähintään puolet pitäisi olla avauksen miehiä. Arsenalin viime aikojen suoranainen kohellus siirtomarkkinoilla ei kuitenkaan herätä kovin paljoa luottamusta.

En käy vielä potentiaalisia siirtokohteita lävitse, vaan kirjoitan niistä pidemmälti ensi viikolla. Arsenaliin on jo nyt yhdistetty lukuisa määrä pelaajia, joten koitan saada näistä jonkinlaista analyysia aikaiseksi. 

Toivottavasti top-4 sijoitus ratkeaa kuluvanan viikonloppuna. Myöhempään!