Pelaajien paluu ja formin löytyminen.

Iltapäivää!

Blogi on viettänyt pientä hiljaiseloa viime viikot, johtuen allekirjoittaneen matkasta lappiin, sekä työkiireistä. Toisaalta uutiset Arsenalin suunnalta ovat olleet myös melko vähäisiä, eikä mitään merkittävää ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. 

Tärkein asia viime viikkojen ajalta lienee se, että top-4 sijoitus on jälleen omissa käsissä, Evertonin hävittyä hieman yllättäen Crystal Palacelle. Jos Arsenal ottaa kolmesta viimeisestä pelistä kolme voittoa, jää Everton kahden pisteen päähän viidenneksi. Arsenalin jäljellä olevat pelit ovat Newcastle (h), West Brom (h) ja Norwich (a), kun taas Everton kohtaa Southomptonin (a), Manchester Cityn (h) ja Hullin (a). Kolme voittoa kolmesta ja Arsenal voi suunnata katseensa kohti FA-cupin finaalia.

Voitot West Hamista ja Hull Citystä olivat todella isossa roolissa top-4 sijoituksen kannalta. Nämä pelit oli pakko voittaa ja niin Arsenal myös teki. Molempien pelien alku oli kenties hieman hermostunutta, mutta saatuaan pelinsä rullaamaan, meni Arsenal menojaan. Voittojen ohella tärkeää oli se tyyli, millä ne saatiin.

Aaron Ramseyn, Mesut Özilin ja Laurent Koscielnyn paluu avauskokoonpanoon oli erittäin isossa roolissa ja toi Arsenalin peliin juuri sitä mitä siitä oli puuttunut: vauhtia, päättäväisyyttä ja itsevarmuutta. Etenkin Aaron Ramseyn paluun merkitys on ollut huimaa: kahdessa pelissä maali ja kolme syöttöä. Käytännössä Ramsey jatkoi samoja otteita mitä syyskaudella, eikä kolmen kuukauden poissaolo näkynyt missään. Özil toi sopivasti lisää luovuutta keskelle, joskin peli oli ajoittain haparoivaa. Koscielny puolestaan näytti, miksi alunperin viime kaudella syrjäytti Vermaelenin Mertesackerin rinnalta. 

Ramseyn ohella näiden pelien tärkein pelaaja on ollut ehdottomasti herra sosiaalinen media itse: Lukas Podolski. Squawkan tilastojen mukaan Podolski on itseasiassa parhaassa iskussaan sitten elokuun 2013. Viiteen peliin herra on iskenyt viisi maalia ja antanut kaksi syöttöä. Podolski sai Wigan-pelin jälkeen osakseen jonkun verran kritiikkiä peliotteistaan. Itse en peliä nähnyt, mutta useassa eri paikassa kritisoitiin herraa samoista asioista: puolustussuuntaan epävarma, hidas liikkeelle lähtö, ei seuraa muiden liikettä, haluttomuus jne. Wenger ottikin Podolskin vaihtoon 60 minuutin kohdalla, johon pelaaja ei ollut lainkaan tyytyväinen. 

 

Wigan-pelin jälkeen Podolski teki sen mitä kunnon ammattilaisen kuuluukin tehdä: sen sijaan että olisi jäänyt itkemään kritiikkiä ja penkitystä, hän paransi peliään lähes jokaisella osa-alueella ja näytti millainen maalintekijä hän pystyy olemaan. 

 

Olen itse suhtautunut Podolskiin tällä kaudella hyvin kaksijakoisesti. Poldi on erittäin hyvä maalintekijä ja paikan saadessaan ei hän juuri erehdy. Peliaikaan nähden Podolski on itseasiassa valioliigan parhaita maalintekijöitä. Toisaalta hän on ajoittain hidas, epävarma, ei luo riittävästi tilanteita, ei seuraa muiden liikettä ja on puolustussuuntaan todella epävarma. Kuten olen aiemmin kirjoittanut: mitä luulette, että peluuttaisiko Jose Mourinho Podolskia sekuntiakaan? Itse en tähän usko.

Podolski on kuitenkin vastannut kritiikkiin ja näyttänyt miksi hänelle maksetaan joukkueen toiseksi kovinta palkkaa. En tiedä löytyykö valioliigasta tällä hetkellä yhtä kovaa viimeistelijää. Podolskin lähdöstä on huhuiltu pitkin kevättä ja olin jossain vaiheessa jo valmis päästämään miehen lähtemään, mutta jos hän jatkaa tuollaisia otteita, niin jatkopahvia kouraan. 

En edelleenkään usko, että Podolskista on Giroudin korvaajaksi, sillä hän ei mielestäni toimi yksin piikissä. Hän ei ole erityisen hyvä pääpelaaja, on umpivasuri, eikä ole myöskään mikään erityisen vahva vääntäjä. Sen sijaan Giroudin, Ramseyn ja Özilin ollessa kentällä saa Podolski enemmän tilaa itselleen ja pystyy helpommin haastamaan puolustusta. Giroudilla on omat ongelmansa, mutta totuus on se, että hän sitoo puolustajia hyvin voimakkaasti itseensä, mikä antaa tilaa liigan parhaalle viimeistelijälle. Viime pelit ovat näyttäneet ettei tätä tilaa paljoa tarvita. 

Ei olekkaan yllättävää, että Ramseyn ja Özilin paluun myötä, niin Podolskin kuin Giroudin pelit ovat parantuneet huomattavasti. Tällä hetkellä Arsenalin hyökkäys ja keskikenttä ovat hyvin tasapainossa ja täydentävät toisiaan. Arsenal onkin saavuttamassa sitä formia, mikä sillä oli ennen avainpelaajiensa loukkaantumisia. Harmi, että mestaruuden kannalta tämä tulee liian myöhään. Varmasti moni kannattaja pyörittelee päässään ajatusta "mitä jos...?". 

Myöhempään!

Järki ja tunteet.

Iltapäivää!

Viime päivät ovat olleet Arsenal rintamalla melko hiljaisia. Pelaajat ovat antaneet satunnaisia haastatteluja ja mediassa on pohdittu Arsene Wengerin mahdollista jatkoa. Nöyryyttävä tappio Evertonia vastaan on ilmeisesti aiheuttanut myös faneissa flegmaattisuutta, ainakin sosiaalisen median puolella. Alkuviikko voitaisiin tiivistää Erich Maria Remarqueta mukaillen: “Arsenal-rintamalta ei mitään uutta”.

Koska mitään mullistavia uutisia ei oikein tällä hetkellä ole, ajattelin kirjoittaa hieman yleisemmällä tasolla Arsenalin kannattamisesta, sekä siihen liittyvistä narratiiveista.

Jalkapalloseuran kannatus on, aivan kuten elämä yleensä, pitkälti tasapainoilua järjen ja tunteiden välillä. Lähtökohtaisesti kannatus on aina tunneasia, mutta siihen voi suhtautua myös järkevästi. Tai ainakin yrittää sitä.

Arsenalin kannattajana olen huomannut, että meillä tunteet tuntuvat usein ottavan järjestä tukevan niskalenkin. Ajoittain pienikin vastoinkäyminen saa monet meistä (allekirjoittaneen mukaalukien) suoltamaan kirosanoja, avautumaan sosiaalisessa mediassa ja repimään hiuksia päästämme (allekirjoittaneen tapauksessa kuvainnollisesti). Everton – Arsenal 3-0. C'est la vie, toteaisi ranskalainen ja jatkaisi elämäänsä. Fghhrghghnnnghaaerghhhh totesi Arsenal-fani pöytää puriessaan.

Arsenalin viime aikojen huonot ja luokattomat esitykset ovat vain kärjistäneet tätä tunteella elämistä. Jokainen voinee esimerkiksi käydä katsomassa ihmisten vastauksia mihin tahansa Arsenal FC:n twiittauksiin. Rosickyn laukaus Spursia vastaan valittu kuukauden maaliksi! Wenger ulos! Nuorten peli tänään kaikille ilmainen! Wenger ulos! Mitä mieltä olette Ramseyn paluusta? Wenger ja Giroud ulos! Kaunis päivä tänään! Wenger ulos ja Klopp sisään! Ymmärtänette mitä ajan takaa?

En kiistä etteikö joukkue, valmennustiimi, johtoporras ja Arsene Wenger olisi kritiikkiä ansainnut, mutta kritiikin määrä ja laatu lähentelee ajoittain naurettavuuksia. Jokaisella meistä on oikeus sananvapauteen, mutta sivistyneissä yhteiskunnissa sananvapauteen kuuluu myös sananvastuu. Muuten homma menisi lähinnä huuteluiksi.

Otetaan esimerkki. Mikel Artetan esitys niin Chelseaa kuin Evertonia vastaan oli heikko. Tätä tuskin kukaan on kiistämässä. Saammeko kritisoida pelaajaa näistä heikoista otteluista? Tottakai. Olemmeko oikeutettuja lähettämään pelaajalle tappouhkauksia? Emme koskaan. Rakentavalla kritiikillä ja henkilökohtaisuuksiin menevällä huutelulla on vissi ero.

Chelsea ja Everton pelit olivat niin kammottavia, että pelin aikana tunteiden hallinta vaatii melkoista stoalaisuutta, tai vahvaa lääkitystä. Ja näin sen pitää ollakin. Jalkapallo ei olisi mitään ilman tunteita. Silti meidän olisi hyvä välillä hieman pysähtyä ja koittaa antaa järjelle mahdollisuus.

Otan jälleen esimerkin Artetasta. Sen sijaan, että menisimme henkilökohtaisuuksiin, voimme koittaa pohtia, miksi Artetan pelit ovat viime aikoina menneet surkeasti. Mielestäni selkein ongelma on Artetan hitaus, joka näkyy konkreettisesti juoksemisessa sekä myös pelinavaamisessa. Toisaalta Arteta oli viime kauden lopussa ja tämän kauden alussa yksi Arsenalin tärkeimmistä pelaajista. Viime kaudella voittoprosentti Artetan ollessa kentällä oli 60, kun taas poissaollessa prosentti taisi olla vajaa 40.

Missä siis vika? Yksi lienee ikä. Toinen syy löytyy Ramseyn loukkaantumisesta. Arteta tarvitsee rinnalleen varman pelaajan, joka ottaa osan vastuusta keskikentän pohjalla. Ei olekkaan yllättävää, että Artetan otteet ovat huonontuneet Ramseyn loukkaantumisen jäljellä.

Eli ennen kuin menemme suoltamaan 140 merkin edestä solvauksia, olisi kritiikkiä hyvä miettiä enemmän järjellä kuin tunteilla.

Tunteet hallitsevat monesti myös Arsenaliin ja pelaajiin liittyviä narratiiveja. Narratiivi, eli kertomuksellisuus, on yleensä hyvä asia ja elävöittää niin keskustelua kuin kirjoituksia. Ongelmia kuitenkin syntyy jos narratiiveihin liittyy tiettyjä ennakkoon päätettyjä oletuksia, mielipiteitä ja päätelmiä. Tällöin on vaarana, että argumenteistä, olkoon ne kirjallisia tai suullisia, katoaa objektiivisuus ja ne ryhmittyvät tietyn etukäteen päätetyn asian ympärille.

Jos pitää esimerkiksi Arsene Wengeriä taitonsa menettäneenä jääränä, saattavat kaikki kirjoitukset pyöriä tämän kyseisen mielipiteen ympärillä. Narratiivi pitää silloin sisällään etukäteen päätettyjä asioita ja muokkautuu näiden ympärille. Asiat nähdään tällöin helposti vain yhdessä valossa.

Kuten sanottu, mielipiteisiin on kaikilla oikeus, mutta tietty objektiivisuus ei ole ikinä pahaksi. Muussa tapauksessa faktoista ja tapahtumista nostetaan esiin vain ne, jotka tukevat omaa narratiivia, jolloin se jää helposti vaillinaiseksi.

Objektiivisuus ja narratiivien puoluettomuus ei ole kuitenkaan helppoa, sillä ihmismieleen on ikään kuin sisäänrakennettuna ominaisuus nähdä asiat tiettyjen ajatusmallien mukaisesti. Yhdysvaltalainen Walter Lippman kirjoitti, että ihmisten maailma jakautuu ikään kuin kahteen osaan: sisäiseen kuviteltuun maailmaan ja ulkoiseen todelliseen maailmaan. Sisäinen maailma koostuu erilaisista “kuvista mielessämme”. Kuvat ovat taas subjektiivisia näkemyksiä ulkoisesta maailmasta. Lippmannin tutkimuksien mukaan ihmisten toimintaan vaikuttavat jo olemassa olevat kuvat, käsitykset, näkökulmat, tulkinnat ja ennakkoluulot.

Kasvatuspsykologiassa ihmisten ennakkoluuloja ja ajatusmalleja kutsutaan yleisesti skeemoiksi. Skeemat ovat eräänlaisia tiedollisuuden rakenteita ja ajattelun malleja tai sääntöjä. Kuvat mielessämme muotoutuvat tiettyjen skeemojen mukaisesti, koska havaitsemme ympäröivää maailmaa näiden skeemojen lävitse. Ihminen ikään kuin havaitsee ainoastaan sen, mitä hän aikaisempien tiedollisten skeemojen perusteella osaa etsiä. Tarkkaavaisuus on siis olemassa olevien skeemojen ohjaamaa valikoivaa tarkkaavaisuutta

Kahden vastakkaisen narratiivin, tai skeeman, kohtaaminen saattaa helposti mennä juupas-eipäs huuteluksi. Meidän onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään näitä omia ennakkokäsityksiä, mielipiteitä ja asenteita sekä kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Jos lähdemme heti liikkeelle laput silmillä ja vain huutamaan omaa mielipidettä, ei keskustelu pääse missään vaiheessa järkevälle tasolle. Tällöin seurauksena on monesti Ad hominem -tyyppistä (henkilöön menevää) argumentointia, joka ei ole kenenkään kannalta rakentavaa.

Pelaajat eivät kirjoituksiamme lue, vaan niitä lukevat toiset fanit. Suututamme siis vain ja ainoastaan toisiamme. Mielipiteet voivat olla erilaisia, mutta kunnioitetaan toisiamme. Koitetaan siis ainakin välillä saada järkeä ja tunteita tasapainoon, vältetään huutelua ja huudetaan Arsenal voittoihin.

Myöhempään!

Will the real Arsenal please stand up?

Iltaa!

Pahoittelut kirjoitusten vähyydestä viime aikoina. Työkiireet ovat vieneet oman aikansa, sekä gradu piti naputella palautuskuntoon. Arsenlin suunnalla oli myös suhteellisen hiljaista, mutta nyt kun kirjoitettavaa tuli, niin voi pojat, sitä tulikin sitten kunnolla.

Eli asiaan.

Everton - Arsenal 3-0. Jälleen kerran tärkeä vieraspeli top-6 jengiä vastaan. Jälleen kerran hengetön, mielikuvitukseton ja surkea esitys. Pelissä oli tarjolla top-4 sijoitus, joka näytti tällä kertaa kiinnostaneen vain Evertonia. Arsenal oli kauniisti ilmaistuna surkea. Sagnaa lukuunottamatta yksikään muu pelaaja ei saa puhtaita papereita.

Koitan yleensä löytää edes jotain positiivista sanottavaa tällaisten pelien jälkeen, mutta viime aikoina Arsenal sekä Arsene Wenger ovat tehneet tämän todella vaikeaksi. Mitä positiivista tuosta Everton-pelistä voisi sanoa? Ei sentään hävitty tennislukemilla? Sagna edes yritti? Ramsey näytti pirteältä, oltuaan poissa neljä kuukautta? On surullista, että liian useasti tällä kaudella, on Arsenalin vieraspeleistä joutunut hakemalla hakemaan jotain positiivista. Niin luokattomia esitykset Manua, Chavsia, Liverpoolia, Evertonia, Stokea, Cityä ja Southamptonia vastaan ovat olleet.

Voitto tai tasapeli olisivat todennäköisesti sinetöineet Arsenalin top-4 sijoittumisen. Nyt top-4 ei ole enää omissa käsissä. Uskon edelleenkin, että Arsenal tulee mestareiden liigaan pääsemään, sillä Evertonin loppukauden ohjelma on vaikea (Manu ja City kotona, Soton ja Palace vieraissa). Tosin tällaisilla esityksillä ei Arsenal tule voittamaan yhtään mitään tällä kaudella. Ei FA-cupia, eikä loppuja liigan pelejään.

Haluaisin uskoa siihen, että Wenger pystyisi kelkan vielä kääntämään ja pystyisi nostamaan Arsenalin sille tasolle, mille joukkue kuuluu. Tällä hetkellä tämä usko on todella koetuksella. Pelaajien ja koko joukkueen olemuksesta paistaa läpi luovuttaminen. Kukaan ei tiedä mitä tehdä. Kukaan ei jaksa yrittää. Onko myös Wenger jo luovuttanut?

Arsene Wengerin jatkoa on vaikea kuvitella, edes siinä tapauksessa, jos FA-cup voitetaan ja liigassa päästään neljän parhaan sakkiin. Joukkueessa on yksinkertaisesti liikaa ongelmia, joiden ratkaisijaksi Wengeriä on vaikea nähdä. Loukkaantumiset, katastrofaaliset vieraspelit, motivaation puute, liian useat täydelliset romahdukset ja niin edelleen. Ei kaikkia näitä ongelmia voida sysätä pelaajien tai loukkaantumisten syyksi.

Palaillaan!