Pelaajien paluu ja formin löytyminen.

Iltapäivää!

Blogi on viettänyt pientä hiljaiseloa viime viikot, johtuen allekirjoittaneen matkasta lappiin, sekä työkiireistä. Toisaalta uutiset Arsenalin suunnalta ovat olleet myös melko vähäisiä, eikä mitään merkittävää ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. 

Tärkein asia viime viikkojen ajalta lienee se, että top-4 sijoitus on jälleen omissa käsissä, Evertonin hävittyä hieman yllättäen Crystal Palacelle. Jos Arsenal ottaa kolmesta viimeisestä pelistä kolme voittoa, jää Everton kahden pisteen päähän viidenneksi. Arsenalin jäljellä olevat pelit ovat Newcastle (h), West Brom (h) ja Norwich (a), kun taas Everton kohtaa Southomptonin (a), Manchester Cityn (h) ja Hullin (a). Kolme voittoa kolmesta ja Arsenal voi suunnata katseensa kohti FA-cupin finaalia.

Voitot West Hamista ja Hull Citystä olivat todella isossa roolissa top-4 sijoituksen kannalta. Nämä pelit oli pakko voittaa ja niin Arsenal myös teki. Molempien pelien alku oli kenties hieman hermostunutta, mutta saatuaan pelinsä rullaamaan, meni Arsenal menojaan. Voittojen ohella tärkeää oli se tyyli, millä ne saatiin.

Aaron Ramseyn, Mesut Özilin ja Laurent Koscielnyn paluu avauskokoonpanoon oli erittäin isossa roolissa ja toi Arsenalin peliin juuri sitä mitä siitä oli puuttunut: vauhtia, päättäväisyyttä ja itsevarmuutta. Etenkin Aaron Ramseyn paluun merkitys on ollut huimaa: kahdessa pelissä maali ja kolme syöttöä. Käytännössä Ramsey jatkoi samoja otteita mitä syyskaudella, eikä kolmen kuukauden poissaolo näkynyt missään. Özil toi sopivasti lisää luovuutta keskelle, joskin peli oli ajoittain haparoivaa. Koscielny puolestaan näytti, miksi alunperin viime kaudella syrjäytti Vermaelenin Mertesackerin rinnalta. 

Ramseyn ohella näiden pelien tärkein pelaaja on ollut ehdottomasti herra sosiaalinen media itse: Lukas Podolski. Squawkan tilastojen mukaan Podolski on itseasiassa parhaassa iskussaan sitten elokuun 2013. Viiteen peliin herra on iskenyt viisi maalia ja antanut kaksi syöttöä. Podolski sai Wigan-pelin jälkeen osakseen jonkun verran kritiikkiä peliotteistaan. Itse en peliä nähnyt, mutta useassa eri paikassa kritisoitiin herraa samoista asioista: puolustussuuntaan epävarma, hidas liikkeelle lähtö, ei seuraa muiden liikettä, haluttomuus jne. Wenger ottikin Podolskin vaihtoon 60 minuutin kohdalla, johon pelaaja ei ollut lainkaan tyytyväinen. 

 

Wigan-pelin jälkeen Podolski teki sen mitä kunnon ammattilaisen kuuluukin tehdä: sen sijaan että olisi jäänyt itkemään kritiikkiä ja penkitystä, hän paransi peliään lähes jokaisella osa-alueella ja näytti millainen maalintekijä hän pystyy olemaan. 

 

Olen itse suhtautunut Podolskiin tällä kaudella hyvin kaksijakoisesti. Poldi on erittäin hyvä maalintekijä ja paikan saadessaan ei hän juuri erehdy. Peliaikaan nähden Podolski on itseasiassa valioliigan parhaita maalintekijöitä. Toisaalta hän on ajoittain hidas, epävarma, ei luo riittävästi tilanteita, ei seuraa muiden liikettä ja on puolustussuuntaan todella epävarma. Kuten olen aiemmin kirjoittanut: mitä luulette, että peluuttaisiko Jose Mourinho Podolskia sekuntiakaan? Itse en tähän usko.

Podolski on kuitenkin vastannut kritiikkiin ja näyttänyt miksi hänelle maksetaan joukkueen toiseksi kovinta palkkaa. En tiedä löytyykö valioliigasta tällä hetkellä yhtä kovaa viimeistelijää. Podolskin lähdöstä on huhuiltu pitkin kevättä ja olin jossain vaiheessa jo valmis päästämään miehen lähtemään, mutta jos hän jatkaa tuollaisia otteita, niin jatkopahvia kouraan. 

En edelleenkään usko, että Podolskista on Giroudin korvaajaksi, sillä hän ei mielestäni toimi yksin piikissä. Hän ei ole erityisen hyvä pääpelaaja, on umpivasuri, eikä ole myöskään mikään erityisen vahva vääntäjä. Sen sijaan Giroudin, Ramseyn ja Özilin ollessa kentällä saa Podolski enemmän tilaa itselleen ja pystyy helpommin haastamaan puolustusta. Giroudilla on omat ongelmansa, mutta totuus on se, että hän sitoo puolustajia hyvin voimakkaasti itseensä, mikä antaa tilaa liigan parhaalle viimeistelijälle. Viime pelit ovat näyttäneet ettei tätä tilaa paljoa tarvita. 

Ei olekkaan yllättävää, että Ramseyn ja Özilin paluun myötä, niin Podolskin kuin Giroudin pelit ovat parantuneet huomattavasti. Tällä hetkellä Arsenalin hyökkäys ja keskikenttä ovat hyvin tasapainossa ja täydentävät toisiaan. Arsenal onkin saavuttamassa sitä formia, mikä sillä oli ennen avainpelaajiensa loukkaantumisia. Harmi, että mestaruuden kannalta tämä tulee liian myöhään. Varmasti moni kannattaja pyörittelee päässään ajatusta "mitä jos...?". 

Myöhempään!