Iltapäivää!
Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo sen verran aikaa, että ajattelin nyt olevan korkea aika kirjoittaa omia ajatuksia kirjalliseen muotoon.
Olen pähkäillyt itseasiassa jo muutaman viikon seuraavaa kirjoitusta, mutta suoraan sanottuna Arsenalin seuraaminen on ollut todella lannistavaa ja turhauttavaa. Tähän kun vielä lisätään työkiireet, niin kirjoitusten väli on päässyt venymään. Koitan nyt jotenkin rakentavasti ilmaista viime viikkoina pyörineitä ajatuksia tähän postaukseen.
Aloitetaan vaikkapa otsikosta, joka mielestäni kuvaa täydellisesti Arsenalin kuluvaa kautta. Sitaatti on otettu Simpsonien kymppikauden jaksosta "Homer to the Max"*. Sitaatti summaa lähes kaikki kauden pelit täydellisesti: olkaa valmiina, Arsenal aikoo tehdä jotain typerää. Tämä tuntuu olevan jokaisen pelin kantava teema. Ei ole väliä vaikka joukkue pelaisi hyvin, niin jossain vaiheessa tapahtuu kollektiivinen itsetuho-napin painaminen ja hupsis, meillä on - Homer Simpson vertauskuvaa käyttämällä - fondue-pata kaatuneena tietokoneen päälle ja Albanysta sähköt poikki. Meillä fondue-padan kaatuminen tosin tarkoittaa johtoaseman sössimistä.
Sama kuvio on toistunut jo liian monta kertaa. Olkoon kyseessä sitten 3-0 tai 1-0 johdon puolustaminen, pelin kontrollointi ja hallinta, mutta jossain vaiheessa joukkue hajoaa taktisesti ja henkisesti aivan palasiksi. Joukkueen ei tarvitsisi kuin pelata rauhallisesti, organisoidusti ja estää vastustajaa pääsemästä mukaan peliin. On lopulta melko vähän merkitystä voitetaanko peli 1-0 vai 2-0, kunhan peli voitetaan. Miksi sitten 0-1 tilanteessa meillä on kahdeksan pelaajaa pallon yläpuolella. Siis kahdeksan! Vieraskentällä. Sateessa. Kun jokainen piste olisi tärkeä. Tai kun peli on 3-1 ja panoksena tärkeä lohkovoitto mestareiden liigassa. Fanit voivat vain nostaa jalat pöydälle, avata oluen ja odottakaa: kyllä Arsenal tekee kohta jotain typerää.
Kauden kuluessa on mielestäni käynyt selväksi, että joukkueen organisointi ja pelitapa on ollut lähes jatkuvasti hukassa. Taktiikka, yksilötaidot ja pelaajavalinnat ovat täysin triviaaleja silloin, jos joukkue ei ole organisoitu, pelaajat eivät hallitse paikkojaan ja eivät osaa luotevasti hoitaa rooliian kentällä.
Verratkaapa Arsenalia vaikkapa Chelseaan tai edes Manuun. Manulla oli lauantaina suorastaan naurettavan heikko puolustus ainakin paperilla. Mutta kun joukkue oli hyvin organisoitu, jokainen tiesi paikkansa ja itsetunto oli kohdallaan, ei nimillä ole loppujen lopuksi paljoa merkitystä. Jos ylipäätään mahtuu Manussa penkille, ei pelaaja ole mikään surkea, vaan hallitsee vähintään perusasiat. Sama pätee Chelseassa. Mourinho voi huoletta nostaa junioreita avaukseen, koska organisoinnin myötä pystyy lähes kuka tahansa pelaamaan annetulla paikalla.
Arsenalissa näin ei ole. Pakka hajoaa jatkuvasti, mikä näkyy erityisesti vastahyökkäyksissä. Tai ylipäätään hyökkäyksissä. Vastustajalle annetaan usein liikaa tilaa, pelaajat ovat epävarmoja ja huonosti organisoituja. Lopputuloksena on, että Arsenali vastaan saaduista paikoista on tehty 45 prosentin tarkkuudella maali. Tuo tilasto on suorastaan absurdin huono. Jokainen erikoistilanne, vastahyökkäys, pallonriisto, keskitys, laukaus ja kulmapotku on vaaranpaikka. Ainakin allekirjoittanut ei pysty rentoutumaan juuri lainkaan pelin aikana, koska kuitekin kohta Arsenal tekee jotain typerää.
Pelaajilla on kentällä oma vastuunsa. Kun mahdollisuus maalipaikkaan tulee, on ne yksinkertaisesti käytettävä. Hyvä esimerkki on lauantain pelissä Jack Wilsheren avopaikka, mistä hänen olisi pitänyt tehdä maali. Tai syöttää vapaana olevalle Alexisille, joka olisi voinut tökätä pallon tyhjään maaliin. Sen sijaan Jack päätti laukoa pallon suoraan päin De Gea. Lopputuloksena hieno torjunta, momentumin siirtyminen Manulle, typerä oma maali ja päättömän hyökkäyksen jälkeen vastaiskusta 0-2.
Pelaajien täytyy yksinkertaisesti pystyä parempaan. Jos kulmapotkut eivät ota sujuakseen, niin perkele niitä harjoitellaan niin pitkään, että ne onnistuvat. Jos vapaapotkut eivät suju, niin niitä harjoitellaan. Jos et ole nopea, niin kehitä pelinlukutaitoasi. Ammattijalkapalloilijoille näiden pitäisi olla perusjuttuja. Välillä tuntuu siltä, että pelaajat (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) eivät yritä ylittää itseään kentällä.
Toisaalta tämä on myös managerin tehtävä. Jos pelaaja ei ole täysin selvä roolistaan, on valmentajan varmistettava, että kyseinen pelaaja sen tajuaa. Kuvioita ja muodostelmia tulee harjoitella. Rutiineja pitää korostaa ja niitä pitää harjoitella, muuten ne eivät ole enää rutiineja. Hyvä perussuorittaminen toimii menestyksen pohjana. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, ei jälki ole hyvää. Tämä taas aiheuttaa niitä typeriä asioita.
Sanoisin, että tämän hetken Arsenalin peliesitysten vika menee suurimmalta osin valmennuksen piikkiin. Yksittäisen pelaajan huonot otteet ovat selitettävissä yksilöllisillä asioilla, mutta jos kentällä on pelistä toiseen 8-10 alisuorittajaa, on vika jossain muualla kuin yksilöissä. Kyseessä on joukkuelaji ja jos joukkueen peli-ilme ei toimi, on vika valmentajassa, joka siis vastaa tästä peli-ilmeestä.
Mielestäni on väärin todeta, että Wenger ei hallitse taktikointia. Valmentaja, joka on on ollut Arsenalissa yli tuhat peliä, osaa varmasti pelin taktiikat, kuin kukaan meistä. Näen, että kyseessä on pikemminkin näiden taktiikoiden täytäntöönpano ja joukkueen organisointi. Jos pelaajat eivät täysin pysty/osaa/hallitse valmentajan antamaa taktiikkaa, niin jumalauta se on valmentajan tehtävä saada pelaajat ymmärtämään se. Korkeimmalla tasolla pelatessa kaikki pienet jutut kostautuvat todella nopeasti. Jos pelaaja ei tiedä varmasti milloin hänen kuuluu nousta pallon kanssa, milloin pudota alemmas varmistamaan, milloin tukkia syöttösuuntia ja miten sijoittua erikoistilanteissa, tulee valmentajan tämä asia hoitaa.
Wenger totesi Manu-pelin jälkeen, että hän ei tiedä miksi 0-2 maalia edeltäneessä tilanteessa niin moni pelaaja oli hyökkäyksessä mukana ja alakerta jäi ilman suojaa. Siis voi hyvää päivää, jokainen tässä maailmassa tietää miksi niin moni pelaaja oli ylhäällä: he yrittivät epätoivoisesti saada aikaan tasoitusta. Se miksi he tekivät sen vailla minkäänlaista organisointia ja tilannetajua, on eriasia. Ja tämä on valmentajan vastuulla.
Joukkueen ongelma on juuri tämä lähes totaalinen organisoinnin puute. Yksilövirheet moninkertaistuvat, jos pelaajat eivät tiedä miten rooliaan. Tämä myös ruokkii epävarmuutta ja nakertaa itsetuntoa. Pelaaja joka uskoo itseensä, tietää roolinsa ja pystyy luottamaan muiden tukeen, ei tee sellaisia virheitä, kuin Arsenalissa nykyään tehdään. Kentällä ei ole myöskään yhtään johtajaa.
Keskustelin viikonloppuna kaverini kanssa (Newcastle-fani) ja hän kiteytti Arsene Wengerin tilanteen aika hyvin. Hän totesi, että joka kausi sitä jotenkin ajattelee, että ehkä tällä kaudella se Wenger saisi kelkan käännettyä ja paljon onnistumisia. Olen itse ajatellut juuri samoin: ehkä tällä kertaa. Wenger on tehnyt niin paljon joukkueen eteen ja saavuttanut niin paljon, että huomaan jatkuvasti toivovani hänelle menestystä. Viime kausi loi toivoa, koska mestaruusjunassa pysyttiin kyydissä melko pitkään ja FA-cup voitettiin.
Tämä kausi on taas sitten pudottanut maanpinnalle. Huonoin aloitus yli 30 vuoteen. Kesällä ei reagoitu potentiaalisiin ongelmiin ja loukkaantumistilanne on jälleen räjähtänyt käsille. Joukkue alisuorittaa jatkuvasti ja henkinen kantti on täysin poissa. Mestaruudesta ei voi enää puhua ja ainoastaan muiden joukkueiden pupellus pitää meidät edelleen top-4 kisassa mukana.
Vaikka kuinka yrittäisin tarkastella asiaa positiivisen kautta ja uskoa parempaan, niin en näe Arsenalin voittavan enää mitään suurta, niin kauan kuin Wenger on valmentajana. Joukkueessa on liikaa ongelmia ja ongelmat ovat lisäksi sellaisia, minkä ratkomisessa Wenger ei ole parhaimmillaan. Joskus muutos on paras tapa menestykseen. Ehkä sitä olisi aika kokeilla?
Myöhempään.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
* Muistelisin, että Arseblogissa oli käytetty samaa esimerkkiä, mutta
koska se summaa Arsenalin toiminnan niin ytimekkäästi, päädyin myös itse
tähän.
