Hyvää kesän alkua ihmiset ja kanssafanit!
Kovasti
olen yrittänyt saada aikaiseksi kirjoituksia, mutta ensin oli kiire
töissä (huhti-toukokuu on opelle kiireistä aikaa) ja sitten oli kiire
lomalla.
Lomalla pääsin vierailemaan Lontoossa useamman vuoden tauon jälkeen ja matkaan kuului tietysti vierailu Emiratesille sekä puntien tuhlaaminen Armourussa. Olin matkalla äitini kanssa joka kävi ensimmäistä kertaa stadionilla (joskin ulkopuolella, emme käyneet kierroksella sisällä) ja hän oli todella vaikuttunut näkemästään. Kertoilin hänelle joukkueen historiasta ja nappasimme muutaman poseraauskuvan muun muassa Dennis Bergkampin patsaalla. Harmi oli suuri, kun Armourysta olivat melkein kaikki XL:ää pienemmät koot loppu, sillä tarkoituksena oli tuoda Santi Cazorlan pelipaita avopuolisolle (sekä vieraspaita itselle, avopuolisolla on luonnollisesti kotietu ja täten lopullinen sana asioihin). Onneksi oikean koon paitoja löytyi myöhemmin Puman liikkeestä. Äiti ei tosin paitaa halunnut, vaikka muisteli, että nuorempana fanitti Arsenalia vakioveikkauksessa lähinnä nimen takia. Eli jos käytte Lontoossa, niin kannattaa varautua, että kokoja paitoihin löytyy vasta kun uusi pelipaita on saatavilla, eli noin viikon päästä (julkistus oli eilen, mutta ei saavu heti hyllyihin). Tosin Puman liikkeestä saa vanhoja paitoja halvemmalla.
Lomalla pääsin vierailemaan Lontoossa useamman vuoden tauon jälkeen ja matkaan kuului tietysti vierailu Emiratesille sekä puntien tuhlaaminen Armourussa. Olin matkalla äitini kanssa joka kävi ensimmäistä kertaa stadionilla (joskin ulkopuolella, emme käyneet kierroksella sisällä) ja hän oli todella vaikuttunut näkemästään. Kertoilin hänelle joukkueen historiasta ja nappasimme muutaman poseraauskuvan muun muassa Dennis Bergkampin patsaalla. Harmi oli suuri, kun Armourysta olivat melkein kaikki XL:ää pienemmät koot loppu, sillä tarkoituksena oli tuoda Santi Cazorlan pelipaita avopuolisolle (sekä vieraspaita itselle, avopuolisolla on luonnollisesti kotietu ja täten lopullinen sana asioihin). Onneksi oikean koon paitoja löytyi myöhemmin Puman liikkeestä. Äiti ei tosin paitaa halunnut, vaikka muisteli, että nuorempana fanitti Arsenalia vakioveikkauksessa lähinnä nimen takia. Eli jos käytte Lontoossa, niin kannattaa varautua, että kokoja paitoihin löytyy vasta kun uusi pelipaita on saatavilla, eli noin viikon päästä (julkistus oli eilen, mutta ei saavu heti hyllyihin). Tosin Puman liikkeestä saa vanhoja paitoja halvemmalla.
Mutta asiaan.
Viimeisimmän
postauksen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä Arsenalin suhteen,
joten koitan tässä heitellä ilmoille sekalaisen määrän sekalaisia
ajatuksia ja hajatelmia liittyen Arsenaliin, pelaajiin, menneeseen
kauteen ja ehkä myös nopeahko silmäys tulevaan kauteen sekä kesään. Eli
epämääräinen avaus epämääräiselle postaukselle, olkaatten hyvät sekä
pahoittelut kirjoitustauosta, koitan (jälleen kerran) parantaa tapojani.
Menneestä
kaudesta on kirjoitettu paljon ja kaikki olennainen sekä epäolennainen
aina FA-cupin voitosta tuleviin siirtoihin, lienee pureksittu jo
puuduttavan moneen kertaan. Nämä analyysit tuppaavat tosin olemaan
lontooksi, joten ehkä sekaan mahtuu muutama sananen ehdalla
suomenkielellä (savoksi en sentään rupea huastelemmaan).
Kun
valioliigan viimeinen kierros koetti oli Arsenalin kannalta tässä hyvin
vähän jännitettävää. Kolmas sija oli jo varmistettu ja
kokonaispistemäärä oli varmuudella kolme vähemmän mitä edellisellä
kaudella. Lisäksi FA-cupin puolustaminen oli edessä seuraavalla
viikolla, joten mielenkiinto kohdistui lähinnä Wengerin
pelaajavalintoihin ja siihen mitä nämä mahdollisesti kertoisivat
tulevista valinnoista. Jälkiviisaasti ajateltuna en usko, että tuon
lauantain pelaajavalinnat antoivat mitään osviittaa finaalin suhteen,
Wengerin pelaajavalintojen arvailu on ollut vaikeaa, mutta tällä
kaudella se on ollut ajoittain lähes mahdotonta. WBA (jolla ei ollut
myöskään mitään pelattavaa) kaatui 26. toukokuuta ja Arsenalhan meni
myös FA-cupin finaalin voittamaan, mutta siitä hieman lisää tuonnempana.
Kauden
jälkeen yksi eniten puhuttaneita asioita oli, että oliko edelliseen
kauteen nähden tapahtunut riittävää ja fanien vaatimaa edistystä. Oma
mielipiteeni tästä on, että edistystä kyllä tapahtui, joskin ei niin
paljoa kuin toivottiin. Ensimmäinen konkreettinen parannus oli
liigasijoitus, joka oli siis kolmas (viimeksi olimme kolmansia 2011/2012
kaudella). Joku voisi argumentoida, että pistemäärä oli vähemmän, mutta
hitonko väliä sillä on jos sijoitus paranee? Jokainen kausi on
erilainen eivätkä pistemäärät ole kausien kesken kunnolla verrannollisia
keskenään. Sijoitus on se mikä ratkaisee, ei pistemäärä.
Lisäksi
tältä kaudelta jäivät onneksi puuttumaan rumat vierastappiot niin
sanottuja kovia jengejä vastaan (Manu, City, Chavs ja Pool). Chelsea ja
Manu olivat keskinäisissä otteluissa edelleen parempia, mutta Poolilta
ja Cityltä Arsenal nappasi neljä pistettä. Lisäksi Manu kaatui tärkeässä
vieraspelissä FA-cupin puolivälierässä. Toisaalta typeriä tappiota tuli
muun muassa Swanseaa (kahdesti), Stokea ja Southamptonia vastaan.
Tällä
kaudella heikko syksy/talvi pilasi mahdollisuudet mestaruudesta, kun
taas toissakaudella huonohko kevät pudotti Arsenalin pois top-3
sijoituksista. Syksy ja talvi olivat ajoittain todella karmeaa
katsottavaa Arsenalin kannattajan näkökulmasta ja allekirjoittaneen
näkemykset olivat välillä hyvin negatiivisia. Pelissä ei näyttänyt
olevan mitään hyvää ja vaikutti siltä, että kukaan ei oikein tiennyt
mitä tehdä, eivät pelaajat eikä etenkään valmennus. Wenger sai
niskaansa, osittain aiheesta, todella paljon kritiikkiä, joka välillä
näytti menevän yliampuvaksi. Joukkue keräsi itsensä joulun jälkeen
hienosti ja pelasi muutamia lipsahduksia lukuun ottamatta hyvän kevään.
Edistystä
siis mielestäni tapahtui, mutta liian paljon jäi silti jossiteltavaa.
Toissakauteen verrattuna Arsenal ei kuitenkaan missään vaiheessa
taistellut realistisesti mestaruudesta, johtuen toki Chelsean
vakuuttavasta ja tasaisesta suorittamisesta. Silti näin jälkikäteen
ajateltuna jäi kaudesta positiivinen maku, joka kruunautui FA-cupin
voittamisen uusintaan.
FA-cupin
voitto oli suorastaan tyrmäävä esitys Arsenalilta, eikä
finaalivastustajalle Aston Villalle jätetty mitään saumoja. Peli kulki
alusta saakka Arsenalin komennossa, eikä voittajasta ollut ensi
minuuteilta lähtien mitään epäselvyyttä. Verrattuna edelliseen voittoon
tämä oli suorastaan ylikävely. Edellinen voitto oli tuonut tarvittavaa
itseluottamusta ja sitä paljon puhuttua "voittamisen kulttuurira".
Pelaajat ja valmennus tiesivät, että he ovat parempia ja peli on
voitettavissa. Birmigham-tappion haamu oli viimein selätetty,
toivottavasti lopullisesti.
Tämän
hetken suurin kysymys on, että pystyykö Arsenal parantamaan peliään sen
vaadittavan määrän, jotta ensi kaudella pystytään uskottavasti
haastamaan Chelsea ja City (miksei myös Manu ja Liverpool)
mestaruudesta. Pelaajat tuntuvat tähän uskovan ainakin haastattelujen
perusteella. Mutulla sanoisin, että loppukevään aikana ainakin seitsemän
pelaajaa on puhunut mestaruudesta ja sen voittamisesta. On hienoa, että
todella moni pelaajista uskoo mestaruuteen ja janoaa sen voittamista.
Kaksi peräkkäistä FA-cupin voittamista on varmasti saanut pelaajat
janoamaan lisää mestaruuksia. Kamppailu tulee olemaan kovaa, eikä muut
joukkueet tule antamaan mitään ilmaiseksi.
Joukkue
tuntuu olevan tällä hetkellä hyvässä tikissä ja pelaajia ei ole tänä
kesänä MM-kisat häiritsemässä. Ospina ja Sanchez pelaavat toki
Etelä-Amerikan mestaruudesta, mutta uskoisin tämän vaikuttavan ensi
kauteen melko vähän. Ospinalle on hyvä paikkaaja (kenties kaksi, mutta
siitä toisesta myöhemmin) ja Sanchez omaa mitä ilmeisemmin Väinämöisen,
Thorin ja ahman kestävyyden, joten yhdellä ylimääräisellä turnauksella vuodessa on tuskin vaikutusta.
Pohja
ensi kauden mestaruustaistelulle on siis olemassa, mutta sitä tulisi
ehdottomasti vahvistaa kesällä. Chelsea näytti viime kesänä miten homma
hoidetaan hyvin ja tehokkaasti. Mourinhon jatkopestin eka kausi päättyi
kolmanteen sijaan ja hän korjasi kesän aikana joukkueen puutteet
hankkimalla täsmäostoina Fabregasin ja Diego Costan (vähän tunnettu
fakta: Costa toimi Christopher Leen stunttina Frankensteinissa ja
Draculassa ), sekä läpällä hankitut Kukavittuolikaan sekä Eipeliaikaa.
Myös Wengerin hankinnat olivat hyviä, mutta jäivät hieman puolitiehen,
etenkin topparin hankkimatta jättäminen oli iso virhe, joka onneksi
paikattiin tammikuussa.
Tämän
kesän aikana Arsene Wengerin tulisi näyttää, että myös hän pystyy
Mourinhomaiseen päättäväisyyteen ja hankkisi sen tarvittavat pari
vahvistusta. Oma toive olisi kolme pelaajaa: maalivahti ja joko
keskikentälle kaksi tai sitten yksi plus hyökkääjä. Uusi ja kokenut
maalivahti toisi puolustukseen tarvittavaa ryhtiä ja sitoisi jo nyt
hyvin pelaavaa porukkaa entistä tiiviimmäksi. Selkein vahvistus tähän
olisi Peter Cech, joka on ollut hyvin vahvasti huhuissa viime päivinä.
Huhut ovat tulleet myös suhteellisen luotettavista lähteistä, mutta
ainakin toistaiseksi esimerkiksi David Ornstein on ollut asiasta
vaitonainen. Ilmeisesti Cech haluaa edelleen pelata ja pysyä Lontoossa,
joten Arsenal on ainut järkevä vaihtoehto (Chelseassa peliaikaa ei tule
ja muut Lontoon jengit on paskempia). Bonuksena tässä on se, että siirto
Arsenaliin saattaisi suututtaa Jose Mourinhon, eli pelkästään vittuilun
takia pitäisi Cech hankkia.
Muut
siirtohuhut ovat toistaiseksi olleet perinteistä huttua ja jossain
"Inieasta Stokeen" -tasolla. Oma veikkaus on, että kesä tulee olemaan
melko hiljainen. Cech vaikuttaa jopa todennäköiseltä ja olisi erittäin
hyvä ostos. Jos tämä toteutuu, niin odottaisin yhtä, korkeintaan kahta
pelaajaa, jotka pystyvät ykkösjengin paikasta taistelemaan. Junnuja
saattaa tulla vaikka useampia, mutta nämä ovat tulevaisuuden hankitoja,
eivät merkittäviä lyhyellä tähtäimellä. Kirjoittelen potentiaalisista
hankinnoista hieman myöhemmin, kunhan kesän siirtorumba pääsee kunnolla
käyntiin. Nyt on vielä hiljaista.
Ensi
kausi tulee olemaan mielenkiintoinen Arsene Wengerin jatkon kannalta.
Hänen uusimmasta sopimuksestaan on nyt jäljellä kaksi vuotta ja on
mahdollisuuksien rajoissa, että hän kirjoittaa myös uuden jatkon. Heikko
syksy ja talvi kuitenkin näytti sen, että epäluottamus Wengerin
kykyihin on edelleen koetuksella ja jos kausi käynnistyy huonosti on
kritiikki herkässä, kahdesta FA-cupin pystystä huolimatta. Toisaalta jos
Arsenal pystyy edelleen peliään parantamaan ja on vakavasti otettava
haastaja mestaruudesta voi saada Wengerin harkitsemaan jatkoa.
Wenger
on aina asettanut joukkueelle pitkäaikaiset tavoitteet ja myös seuraa
niitä. Tämä on osittain tuonut valmentajan ja fanit vastakkain, koska
faneilla tähtäimet ovat huomattavasti lähempänä, yleensä kuluvan kauden
menestyksessä. Sen sijaan Wenger saattaa katsoa, että mestaruutta
tavoitellaan pidemmällä aikavälillä ja tehdään maltillisesti ratkaisuja
sen saavuttamiseksi. Ei hätäilyä, vaan rauhallista rakentamista. On
tietty aivan toinen juttu, pystyykö Wenger enää samalla tavalla tähän
kuin 2000-luvun alussa. Muiden joukkueiden nouseminen sekä yleinen
ilmapiirin muutos hektisemmäksi asettaa pitkäjänteiselle työlle
haasteensa. Onkin mielenkiintoista nähdä miten Wenger vastaa näihin
haasteisiin.
Tällaista
tältä erää. Olen ottanut tavoitteeksi kirjoittaa vähintään kerran
kahdessa viikossa tekstin, mutta ideaalitilanteessa saan rustattua
jotain kerran viikossa. Seuraavaa tekstiä voidaan siis odotella ensi
viikolla. Todennäköinen kirjoituspäivä lienee torstai, myöhemmin sitten
maanantai tai torstai. Kesä on luonnollisesti hiljaisempaa, joten
tekstien aiheet saattavat hieman rönsyillä.
Hyvää Juhannusta ja ensi viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti