Cesc'la vie!

Iltaa!

Ajatuksissa oli kirjoittaa uusi blogikirjoitus vasta kun mm-kisat olisivat kunnolla käynnissä ja olisin nähnyt Arsenalin pelaajia tositoimissa. Arsenalin kannattajan näkökulmasta kulunut viikko on ollut hiljainen aina tähän päivään asti. Tänään illalla sitten hiljaiselo loppui ryminällä, kun Chavsit julkaisivat uuden pelaajan: Cesc Fabregasin.

Sosiaalisessa mediassa on (kieltämättä ymmärrettävästi) käynnissä Arsenal-fanien totaalinen melt-down tästä uutisesta johtuen. Sinänsä Fabreagasin siirto ei ole mikään yllätys, vaan ollut lähinnä sinettiä vailla valmis jo parisen viikkoa. Siirto Chelseaan vaikutti varmalta oikeastaan siitä asti, kun Guillem Balague twiittasi, ettei Arsenal aio käyttää etuosto-oikeuttaan Fabregasiin ja että Chavs on pelaajasta kiinnostunut. Myöhemmin vielä David Ornstein vahvisti tämän uutisen. Moni varmasti vielä elätteli toivoa, että tämä ei pitäisi paikkaansa, mutta Balague ja Ornstein ovat sen verran luotettavia lähteitä, etteivät juurikaan ota kantaa kuin lähes varmoihin asioihin.

Mitä Cesc Fabreagasin siirtoon tulee, on siihen vaikea suhtautua neutraalisti tai puhtaan analyyttisesti. Fabreagasin siirtyminen Chavsien riveihin on kuitenkin sellainen asia, mistä on vaikea pitää tunteet erossa. Kaikista maailman joukkueista sen pitikin olla juuri Chelsea. Yngh. Koitan silti parhaani mukaan rationalisoida ja purkaa tätä uutista sekä Wengerin päätöstä. 

Oma suhtautumiseni siihen on lyhyesti ilmaistuna ristiriitainen. Toisaalta asia vituttaa, mutta toisaalta tulee ajateltua, että mitäs sitten? Pitäköön perkele tunkkinsa.

Miksi Arsenal ja erityisesti Arsene Wenger ei sitten kelpuuttanut entistä kapteeniaan takaisin? Kyseessä oli kuitenkin pelaaja, jonka ympärille Wenger oli aikoinaan koonnut koko muun joukkueen. Fabregasin piti olla se pelaaja, joka olisi nostanut Arsenalin mestaruustaisteluun. Lopulta Barcelonan kutsu kävi vastustamattomaksi, lakko, kiukuttelu ja lopulta seura sekä Wenger olivat pakotettuja Fabregasin myymään Barcelonaan.

Fabregasin lähtö jätti joukkueeseen käsittämättömän suuren aukon ja Wengerin suurin synti olikin se että vaikka Fabregasin lähtö oli tiedossa, ei hänelle hankittu tai edes etsitty korvaajaa. Arsene Wenger ja muu johtokunta seurasi kädet taskuissa, kun joukkueen paras pelaaja lähti pelaamaan silloiseen maailman parhaaseen joukkueeseen. Tilanne on nyt onneksi Arsenalin kannalta paljon parempi. Nyt meillä on Cescille korvaaja, tai oikeastaan useampia. Silti osa faneista on nyt vihaisempia, kun emme hankkineet Fabreagasia takaisin, kuin silloin kun hänet myytiin Barcelonaan. 

Fabregasin omien sanojen mukaan hän olisi ollut valmis palaamaan takaisin Arsenaliin, mutta häntä ei enää kaivattu. Näin ollen pelaaja siiryi toiseen joukkueeseen, koska häntä ei kaivattu myöskään Barcelonassa. Fair enough, kuten Englannissa sanotaan. Omalta osaltani suurin vitutus liittyy puhtaasti Chelseaan, eikä niinkään ajatukseen Fabreagasin siirtymisestä toiseen joukkueeseen. Chavs heti Manun jälkeen se joukkue, jolle en toivo mitään hyvää. Jos Cesc olisi siirtynyt vaikkapa Atletico Madridiin olisi reaktioni ollut todennäköisesti kuulunut kategoriaan meh. Mutta ajatus Cesc Fabreagasista halaamassa John Terryä ja Jose Mourinhoa? Vähemmästäkin mielikuvasta nousee oksennus kurkkuun.

Koska Fabregas olisi ollut valmis palaamaan Arsenaliin ja joukkue ei häntä takaisin huolinut, täytyy syy olla puhtaasti jalkapalloon liittyvä. Selkein syy minkä minä näen Wengerin päätökselle, on että hän ei näe uuden hyökkäävän keskikenttäpelaajan lisäämistä tarpeellisena. Viime kesänä siihen oli tarvetta ja Wenger hankki joukkueeseen Mesut Özilin. Nyt siirtomarkkinoiden painopiste on hyökkääjässä, puolustuksessa ja puolustavassa keskikentässä. Mikä on mielestäni vain järkevää. Nuo osa-alueet kaipaavat vahvistusta, joten kaikki tarmo on järkevää suunnata niihin.

Kuten taisin jo viime kerralla todeta, on Cescin hankkimatta jättäminen mielestäni todistus siitä, että joukkueella ja Arsene Wengerillä on olemassa selkeä suunnitelma. Tätä suunnitelmaa myös seurataan, eikä siitä ikään kuin hairahduta sivupoluille, vaikka niiden päässä olisi itse Cesc Fabregas. Toisaalta kun ottaa huomioon pari viimeistä siirtoikkunaa ja Arsenalin toiminnan niissä, suhtaudun itse tämän suunnitelman täydelliseen toteutukseen hieman pelokkaasti. Se ei riitä, että on olemassa suunnitelma, vaan se pitää pystyä myös toteuttamaan täydellisesti ja ilman sähellystä. Ei siis mitään 40+1 tarjouksia (joka tosin oli hupaisa), vaan rahaa tiskiin ja pelaajia hymyilemään Emiratesin eteen uusien paitojen kanssa. 

Cescin siirtoa voidaan ajatella myös ryhmädynamiikan kannalta. Mitä uuden hyökkäävän pelaajan saapuminen olisi merkinnyt esimerkiksi Mesut Özilille? Millaisen viestin se olisi lähettänyt hänelle? Tai Jack Wilsherelle tai Oxlade-Chamberlainille? Kuka olisi ollut valmis luopumaan tarvittaessa jostain noista, jotta Cescille olisi saatu tilaa? 

Vaikka miten puhumme riittävästä leveydestä, olisi Fabregasin tulo tarkoittanut vähempää peliaikaa tietyille pelaajille. Ramsey äänestettiin suoranaisella äänivyöryllä vuoden pelaajaksi, vaikka oli poissa kolme kuukautta. Muistelkaapa Ramseytä pari kautta sitten. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Wenger ei olisi luottanut häneen ja antanut mahdollisuutta? 

Mielestäni Jack Wilshere on nyt pitkälti samassa tilanteessa. Mitä hänen kehitykselleen olisi tapahtunut, jos Cesc Fabregas olisi ottanut hänen paikkansa? Kuka olisi valmis näkemään Wilsheren parin kauden päästä Chavseissa/Manussa/Poolissa iskemässä maaleja liukuhihnalta?

On sääli, että Cesc päätyi lopulta sinisiin ja tulee varmasti vahvistamaan heitä. Se, että miten paljon, selviää vasta ensi kaudella. Toisaalta Chavs oli ilmeisesti ainut joukkue, joka todella oli Fabregasista kiinnostunut. Ehkä sekin kertoo jotain. Olisi voinut kuvitella, että Manu, Liverpool ja City olisivat olleet aktiivisimpia tässä tapauksessa, mutta yksikään noista ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta. Kuten ei myöskään Arsenal, Bayern, Barcelona, Real, Atletico tai Dortmund. Ehkä tämäkin kertoo jotain.

Oma järkeilyni on viimeiset pari päivää ollut tämän kaltaista. Lopullinen niitti siirrolle sai ajatukset siirtymään datavirraksi. Itse luotan vielä Wengeriin ja aion antaa hänelle aikaa. Toivon todella, että hän ja joukkue todella onnistuvat markkinoilla ja suunnitelman toteutuksessa. Muuten tulee pitkä kesä ja seuraava kausi.

Haluasin vielä tuoda esiin, toisessa keskustelussa tuodun toteamuksen. Kannatammeko me Arsenalia vai yksittäisiä pelaajia? Eteenkään sellaisia jotka ovat joukkueen jo jättäneet? Minä kannatan ainakin joukkuetta. Hiiteen Van Persie, Nasri Ja Cesc. Te olisitte voineet olla legendoja, nyt teidät muistetaan vain hopearahoista*.

Myöhempään.

* Kts. tarkemmin: raamattu, hakusanalla Judas.