Hyvää kesäistä perjantaita!
Aurinko paistaa ja ulkona on mitä mainioin keli, joten ajattelin juhlistaa sitä uudella kirjoituksella. Olen pyrkinyt viime aikoina julkaisemaan tekstit aina torstaisin, joten tänään ollaan päivän myöhässä. Annettakoon se minulle anteeksi tässä helle-kontekstissa. Eilinen päivä meni ulkoillessa ja Teurastamon mainiossa ruoka & kirppis -tapahtumassa (vahva suositus tälle, seuraavan kerran 6.8). Mutta asiaan.
Arsenalin suunnalta viimeisin tärkein uutinen oli luonnollisesti Petr Cechin siirron varmistuminen. Siirtokorvauksen Arsenal perinteisesti salasasi (arviot liikkuvat noin 11 miljoonan punnan tuntumassa). Palkkaa Cech tulee nostamaan sellaiset 100k viikossa, eli aika päikseen Podolskin palkan kanssa (Podolskista pian lisää). Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin 11 miljoonaa maksanut ja 100k viikossa ansaitsevaa maalivahtia ei Arsenal ole penkille ostanut. Cech kävelee suoraan avaukseen ja mikäli suuria yllätyksiä tai loukkaantumisia ei satu, niin pelaa ensi kaudella suurimman osan otteluista.
Cech omaa maalivahtien parhaan torjuntaprosentin (78 %) viimeiseltä kolmelta kaudelta, joten tämäkin puhuu sen puolesta, että Cech olisi avauksen mies. Cech tuo mukanaan myös samaa kokemusta voittamisesta sekä pokaaleista mitä Mesut Özil ja Alexis Sanchez toivat siirtyessään Arsenaliin. Ospina ja Szczesny eivät tilastojen valossa jää Cechille mahdottomasti, mutta maalivahtien osalla nämä pienet erot voivat olla todella suuria. Ensinnäkin Cech vaikuttaa sekä Ospinaa että Szczesnyä varmemmalta maalivahdilta. Hän on tasaisen hyvä kaikilla osa-aluille, niin ilmassa, torjunnoissa kuin vaikkapa avauksissa. Vakava kallonmurtuma ja siitä selviäminen ilman näkyviä haittoja pelissä kertoo myös Cechin vahvasta mentaalisesta puolesta. Monen muun maalivahdin peliin tuollainen loukkaantuminen olisi vaikuttanut paljon enemmän. Toivottavasti Cech lunastaa paikkansa ykkösvahtina ja otteet jatkuvat tasaisen hyvinä. Ainakin monet tuntuvat näin uskovan ja muun muassa John Terry mainitsi, että Cech tulee voittamaan Arsenalille kaudessa noin 9-12 pistettä. Tämä pistemäärä voi hyvinkin olla ratkaiseva mestaruustaistelussa.
Ospinaa on huhuttu Turkkiin ja voisin kuvitella, että hän on todennäköisempi lähtijä. Yhdyn tässä herra Arseblogin näkemykseen, että Ospina todennäköisesti haluaa jatkaa pelaamista, eikä ykkösvahdin paikkaa ole Arsenalissa enää tarjolla. Arsene Wengerin preferenssejä on kuitenkin ollut hyvin vaikea arvuutella viime aikoina, joten kumpi nykyisistä maalivahdeista jää, on toistaiseksi arvoitus. Itse veikkaisin Ospinan lähtöön vähintään lainalle, mutta katsotaan nyt.
Toinen merkittävä uutinen oli Abou Diabyn lähteminen joukkueen vahvuudesta. Sinänsä tämä ei ollut yllätys, sillä kolmen viime kauden aikana Diaby on pystynyt pelaamaan vain kourallisen pelejä. Halua ja tahtoa pelaajalla olisi, mutta kroppa ei vain näytä kestävän. Tämä on suuri sääli, sillä Diaby vaikutti sympaattiselta ja äärimmäisen lahjakkaalta pelaajalta. Todella moni Diabyn kollega kehui hänen lahjojaan poikkeuksellisiksi, samoin kuin moni journalisti, muun muassa Arsenalista paljon kirjoittanut Amy Lawrence. Harmi ettei Diaby pystynyt enää Arsenalissa taistelemaan pelipaikasta loukkaantumistensa takia, toivottavasti kroppa kestää jossain toisessa liigassa. Arvostan myös Arsenalin toimintaa Diabyn tapauksessa ja heidän panostustaan hänen kuntoon saamiseksi. Moni muu joukkue olisi jo pitkän aikaa sitten lyönyt hanskat tiskiin ja pistänyt Diabyn ulos joukkueesta. Arsenal kuitenkin piti herrasta kiinni sopimuksen päättymiseen saakka ja osoitti tässä mielestäni suurta inhimillisyyttä. Sanokoon muut mitä tahansa, mutta mielestäni inhimillisyyden osoittaminen ei ole ikinä huono asia, vaikka siitä sitten tulisi jengille kustannuksia.
Kolmas uutinen lienee Lukas Podolskin todennäköinen siirtyminen Turkkiin, ilmeisesti Galatasarayn riveihin. Perinteiseen tyyliinsä Podolski poseerasi turkkilaisessa kahvilassa perinteisten turkkilaisten ruokien keskellä, jotta kenellekkään ei jäisi epäselväksi hänen 1) olevan Turkissa ja 2) arvostavan Turkkia ainakin ruokien muodossa. Saateteksti oli luonnollisesti kirjoitettu myös turkiksi. Podolskin tuntien tämä ei ole yllättävää. Hän otti Arsenalissa fanit heti omikseen ja Interiin lainalle mentyään hän poseerasi heti lentokentällä täydessä peliasussa huivien ja muun rekvisiitan kanssa. Nyt sitten sama Turkissa. Alkavatko myös muut huomata saman kuvion toistumisen?
Podolski on osoittautunut mestariksi sosiaalisessa mediassa ja PR:n käytössä. Podolski pyrkii esittämään itsensä enemmän kuin pelaajana. Arsenalissa hän on luonut tasaisesti itselleen mainetta mukavana tyyppinä ja ennen kaikkea fanina. Tämän hän hoitaa hyvin ja vaikuttaa myös jossain määrin vilpittömältä. Toisaalta nyt täsmälleen sama kaava on toteutunut Arsenalissa, sitten Interissä ja nyt todennäköisesti myös Turkissa. Podolskille ei tunnu riittävän se, että hän pyrkisi olemaan hyvä pelaaja, vaan hänen tulee olla myös pidetty. Sosiaalinen media ja PR-osasto sitten pitävät huolen tästä, etenkin kun otteet kentällä eivät ole olleet oikein riittäviä. Arsenalissa ura käynnistyi kohtalaisesti, mutta päättyi paikan menetykseen avauksessa ja lopulta Inter-lainaan. Interissä meno jatkui samana, eikä joukkue ollut kiinnostunut Podolskia ostamaan. Ehkä nyt sitten Turkissa sujuu paremmin.
Podolski on parhaimmillaan erittäin hyvä pelaaja, jolla on suorastaan murhaava vasen jalka. Harmi, kun tämä ei vain hänen tapauksessaan riitä. Liian monessa pelissä hän oli täysin näkymätön ja vaikutti suorastaan laiskalta. Oikeastaan mikään rooli ei hänelle tuntunut sopivan, ei laiturin paikka, eikä varsinkaan yksinäisenä kärkenä oleminen. Tim Stillman kirjoitti, että nykyfutiksessa ei sellaista paikkaa ole, missä Podolski viihtyisi (eräänlaisena väleissä pelaajana, joka saa keskittyä vain muutamiin asioihin). En usko, että esimerkiksi Jose Mourinho olisi peluuttanut Podolskia sekuntiakaan. Podolskin lahjoista, mutta myös niiden rajoista kertoo mielestäni myös se, että hän on ollut isojen siirtojen kohteena, mutta ei ole missään jengissä pystynyt lunastamaan odotuksia. Sama kuvio on toistunut nyt jo Bayernissa, Arsenalissa ja Interissä. Kolme eri maata, joukkuetta ja valmentajaa, eli kyse ei ole mistään yksittäisestä valmentajasta, liigasta tai taktiikasta.
Podolski on parhaimmillaan erittäin hyvä pelaaja, jolla on suorastaan murhaava vasen jalka. Harmi, kun tämä ei vain hänen tapauksessaan riitä. Liian monessa pelissä hän oli täysin näkymätön ja vaikutti suorastaan laiskalta. Oikeastaan mikään rooli ei hänelle tuntunut sopivan, ei laiturin paikka, eikä varsinkaan yksinäisenä kärkenä oleminen. Tim Stillman kirjoitti, että nykyfutiksessa ei sellaista paikkaa ole, missä Podolski viihtyisi (eräänlaisena väleissä pelaajana, joka saa keskittyä vain muutamiin asioihin). En usko, että esimerkiksi Jose Mourinho olisi peluuttanut Podolskia sekuntiakaan. Podolskin lahjoista, mutta myös niiden rajoista kertoo mielestäni myös se, että hän on ollut isojen siirtojen kohteena, mutta ei ole missään jengissä pystynyt lunastamaan odotuksia. Sama kuvio on toistunut nyt jo Bayernissa, Arsenalissa ja Interissä. Kolme eri maata, joukkuetta ja valmentajaa, eli kyse ei ole mistään yksittäisestä valmentajasta, liigasta tai taktiikasta.
Viime aikoina olen ruvennut myös hieman kyseenalaistaan Podolskin faniuden - suokaa anteeksi tämän termin käyttö - aitoutta. Onko kyseessä kuitenkin laskelmoidusta mediapelistä, missä Podolski pyrkii rakentamaan itselleen jonkinlaista suojaa pidettynä pelaajana PR:n kautta, kun otteet kentällä eivät tähän täysin riitä? En usko, että on puhdasta sattumaa, että Podolski on joka siirron jälkeen pyrkinyt tuomaan itsensä esiin yhtenä faneista ja korostaen omaa rakkauttaan kyseistä jengiä kohtaan. Podolski on varmasti luonteeltaan ystävällinen ja haluaa olla pidetty, mutta jotain epäaitoa ja laskelmallisuutta siinä tuntuu silti olevan. Toisaalta on myös hienoa, että hyväpalkkainen futaaja on valmis näkemään tällaista vaivaa, jotta uuden joukkueen fanit ottaisiavat hänen omakseen. Toivottavasti Podolski löytää uuden vireen uralleen, missä se sitten onkaan. Ja voihan hän aina palata rakastettuun Kölniinsä, mitä hän tuntuu aidosti rakastavan ja missä häntä rakastetaan.
Tällaista tarinaa tällä kertaa, nyt lähen ulos nauttimaan kauniista kesäsäästä (ja pilaamaan hyvän fiiliksen pelaamalla golfia). Ensi viikolla taas uutta tarinaa, saa nähdä mitä Arsenalissa kerkeää tässä välissä tapahtumaan.
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti