Huomenta ja hyvää pelipäivää!
Kyseessä taitaa olla blogin historian ensimmäinen kerta, kun kirjoitus osuu suoraan pelipäivälle. Aiemmin olen pyrkinyt kirjoittamaan aina ennen pelejä tai pian niiden jälkeen. Tosin tässäkään kirjoituksessa ei analysoida Newcastlen vahvuuksia, taktiikoita tai neppailla tilastoilla. Riittänee maininta, että Arsenal on viime aikoina voittanut Newcastlen poikkeuksetta ja näissä peleissä Oliver Giroud on tehnyt kahdeksan maalia (5/5 maalia kohti osuneesta puskusta on johtanut maaliin). Hyvä ystäväni on Newcastlen kannattajia ja yleensä keskustelumme muutamaa päivää ennen ottelua menevät näin: -Voittaako Newcastle? - Ei. Olen siis kohtalaisen luottavainen, vaikka harakat ovat valmentajansa vaihtaneet ja siellä näyttäisi pahin kaaos ja säätö olla ohitse.
Newcastle tuskin on budjetoinut montaa pistettä päivän pelistä, mutta Arsenalille kyseessä on todella tärkeä ottelu. Kausi ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla ja fanien kritiikki on jälleen nostanut päätään. Mikä on täysin ymmärrettävää, sillä kahden FA-cupin ja Community Shieldin voittamisen jälkeen on moni iskenyt silmänsä Valioliigan voittoon, se kun on se seuraava realistinen pokaali. Fanit eivät ole toiveissaan yksin, sillä kesällä todella moni pelaajista puhui nimenomaan liigan voittamisesta. Pelaajat tuntuivat myös luottavan siihen, että joukkueessa todellakin on sitä jotain mestaruuden voittamiseen. Ja kun joukkuetta katsoo, niin ei se paperilla ainakaan kovin paljoa häviä vaikkapa Manun vuoden 2013 mestaruuden voittaneelle joukkueelle.
Joukkue näyttää siis paperilla hyvältä ja ennen kauden alkua elättelin varovaisia toiveita mahdollisesta mestaruudesta. Nyt kun kautta on pelattu kolme ottelua ja Arsenalilla on kasassa neljä pistettä, on luottamus rapissut jonkun verran. Joukkue tuntuu edelleen painivan samojen ongelmien kanssa, eikä eteenpäin olla menty riittävästi. Puolustus tekee samoja typeriä virheitä, keskikenttä hieroo palloa ajoittain liikaa ja liian hitaasti, eikä hyökkäys saa lukuisista tarjoiluista huolimatta palloja sisään. Huomattavaa on, että kuudesta viimeisestä kotipelistä Arsenal on jäänyt maaleitta viidesti.
Hyvä fiilis FA-cupeista ja joukkueen ajoittain varsin lupaavat otteet kentällä, saivat ainakin minut luottavaisemmaksi ja satunnaiset tappiot tuntuivat pikemminkin poikkeukselta kuin säännöltä. Joukkue näytti menneen eteenpäin, joskaan ei aivan niin nopeasti kuin monet olivat toivoneet. Tosin kauden alku näytti masentavalla tavalla, miten perinteinen pessimistisyys on jälleen vallannut alaa (myös omissa ajatuksissa) ja joukkue tuntuu olevan taas kerran tutussa kriisissä.
Suurin ongelma tällä hetkellä tuntuu olevan maalinteko. Puolustus on tehnyt toki virheitä, mutta tämä lienee väliaikaista ja hommat lähtevät pian sillä osin rullaamaan. Arsenalin tapauksessa puolustuksen ongelmat eivät mielestäni johdu siitä, etteikö meillä olisi riittävän laadukkaita toppareita tai laitapuolustajia, vaan siitä ettei joukkue yksinkertaisesti ole rakennettu yhtä puolustusorinetoituneesti kuin vaikkapa Chelsea (joka on päästänyt kauden ensimmäisissä peleissä seitsemän maalia). Kun joukkue saa rytminsä kohdalleen, tulee myös puolustus parantumaan.
Maalinteko sen sijaan huolestuttaa hyvinkin paljon. Alexis Sanchez näyttää edelleen hieman, noh, puolikuntoiselta paremman sanan puuttuessa. Hän ei ole viimeistelyn ja ratkaisujensa suhteen vielä aivan täydessä terässä, mikä on ymmärrettävää Copa American takia. Sen sijaan Giroud on saanut alleen täyden pre-seasonin, mutta homma ei vain lähde toimimaan. Olen usein puolustanut Giroudia ja hän saa mielestäni ajoittain turhan kovaa kritiikkiä, mutta olen myös valmis myöntämään, ettei kyseessä ole pelaaja jolla mestaruuksia voitetaan. Hän on hyvä ja hyödyllinen pelaaja, mutta kaukana sateentekijästä, kuin vaikkapa Aguero, Suarez ja jossain määrin myös Diego Costa.
Giroud olisi mielestäni parhaimmillaan silloin, kun hänelle on olemassa konkreettista kilpailua, nyt kun sitä ei oikein ole. Sanchez ja Walcott eivät kumpikaan ole puhtaita kärkipelaajia ja Welbeck on loukkaantuneena vielä viikkoja (eikä hänkään ole parhaimmillaan yksinäisenä piikkinä). Koska Arsene Wengerin vaihtoehdot kärjen pelaajaksi ovat hyvin rajatut, korostaa se entisestään Giroudin puutteita. Giroud joutuu tällä hetkellä kantamaan liian isoa taakkaa.
Loogisin vaihtoehto olisi tietysti ostaa Giroudille kilpailija, mutta tällaista ei ole vielä näkynyt. Benzema on pyörinyt sitkeästi huhuissa, mutta nämä ovat laantuneet pelaajan tehtyä selväksi, että jatkaa uraansa Madridissa. Ja miksei jatkaisi? Ei pelaajalla ole mitään syytä lähteä yhdestä maailman parhaasta seurasta. Syitä lähtöön olisivat peliajan puuttuminen, ongelmat valmennuksen kanssa, tai yleinen tyytymättömyys omasta roolista, eikä Benzemalla tunnu olevan näitä ongelmia. Kulisseissa saattaa toki tapahtua vaikka ja mitä, mutta toistaiseksi tämä siirto näyttää kuopatulta. Cavanin suhteen tilanne on melko sama, enkä näe tätä realistisena vaihtoehtona.
Ketä jää sitten jäljelle? Kenet Arsenal voi ostaa? Pitää myös muistaa se tosiseikka, että Arsenal ei kilpaile samassa rahaliigassa, missä City, Chelsea ja Manu, vaikka joukkue varakas onkin. Meillä ei ole varaa ensin ostaa pelaajaa, myydä se sitten Portugaliin ja sitten ostaa sieltä takaisin moninkertaisella summalla, millä hänet alunperin myytiin. Edellä mainitut joukkueet pystyvät kuluttamaan satoja miljoonia silmänräpäyksessä ja pystyvät tällä tavoin hankkimaan kenet tahansa haluamansa pelaajan. Tästä syystä hinnat ovat siirtomarkkinoilla täysin pöyristyttäviä.
Arsene Wenger ei ole koskaan ostanut pelaajaa ostamisen ilosta, vaan on tehnyt kaupat tarkasti harkiten ja lyönyt rahat tiskiin vasta silloin, kun oikea pelaaja sekä hinta ovat kohdanneet. Tämä näyttää nykyisessä markkinatilanteessa melko haastavalta. Ykköskorin hyökkääjiä ei montaa ole, eikä näistä yksikään ole ainakaan kovin helposti ostettavissa. Rahalla toki saa ja hevosella pääsee, mutta kuten todettua, tässä skabassa ei Arsenal pärjää.
Parhaimmassa tapauksessa jengiin tulee jokin hieman tuntemattomampi kaveri pienemmästä seurasta. Mielellään sellainen, joka ikään kuin keikkuu ykköskorin reunalla. Arsene Wengerillä on ollut hyvä vainu näiden pelaajien suhteen joten toivottavasti tämä on edelleen tallella. En usko, että tällaisen pelaajan löytäminen on helppoa ja myös joukkueessa tiedetään tämä. Töitä varmasti tehdään, mutta kuten Podolski ja Arshavin osoittivat, eivät aina paperillakaan hyvät pelaajat aina onnistu toivotulla tavalla.
Joka tapauksessa Arsenalilla on kriittiset päivät ennen tiistaita. Ensiksi pitää hoitaa Newcastle (mielellään selkeästi) ja tämän jälkeen pitää kaikki energia keskittää siirtoihin. Toivottavasti ensi viikolla on molempien osalta mukavaa kirjoitettavaa.
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti