Tappio ja voitto.

Hyvää alkuiltaa!

Viime kirjoituskerrasta on ehtinyt vierähtää taas pidempään kuin oli tarkoitus, mistä heti alkuun pahoittelut. Paljon on kerennyt tapahtumaan viime kirjoituksen jälkeen, joten koitan tiivistää kaikki ajatukseni parilta viime viikolta. Itseasiassa tarkoitukseni oli kirjoittaa jo viime viikolla katastrofaalisen West Ham-ottelun jälkeen, mutta päätin odotella rauhassa viikonlopun Crystal Palace-ottelun yli. Perusteluna tälle oli se, että en ensinnäkään ehtinyt avausottelua näkemään ja toiseksi halusin saada paremman selvyyden sille, että oliko avaustappio yksittäinen lipsahdus, vai kuvastiko se isompia ongelmia.

Kausi on siis käynnistynyt hyvin Arsenalmaisesti ja saldona on kotitappio ja vierasvoitto. Hyvä pre-season, joka piti sisälltään muun muassa voiton Chelseasta Community Shieldissä, mitätöitiin käytännössä täysin katastrofaalisen kotitappion myötä. Arsenal on viime aikoina aloittanut kautensa melko nihkeästi, joten siinä mielessä tappio ei ollut täysin yllättävää. Lisäksi Optalla oli mielenkiintoinen tilasto, jonka mukaan Arsenal ei ole voittanut kauden avauspeleistä kuin yhden viidestä niiden viiden vuoden aikana, jolloin joukkueella on ollut pelejä kauempana. Näitä viittä kautta edeltävinä kymmenenä kautena Arsenal voitti avauspeleistään kahdeksan ja pelasi kahdesti tasan. Tilastollisesti pre season olisi siis järkevää hoitaa Englannissa tai korkeintaan Manner-Euroopassa, mutta nykypäivänä se ei rahan takia ole enää mahdollista. Isojen joukkueiden on pakko promota itseään myös Euroopan ulkopuolella. 

Vaikka tilastojen valossa West Hamille kärsitty tappio ei ollut ainakaan maailman suurin yllätys, tuskin kovinkaan moni odotti niin totaalisen hengetöntä esitystä Arsenalilta. Noin selkeä kotitappio ei jätä paljoa seliteltävää. Arsene Wengerin mukaan joukkueen esityksestä puuttui kovuus ja West Ham oli paremmin valmistautunut peliin. Ainakin itse mietin raportteja lukiessani, että kuinka voi olla mahdollista, että kovapalkatut ja rautaiset jalkapalloammattilaiset voivat niin useasti olla täysin valmistautumattomia joihinkin peleihin? Lipsahduksia aina sattuu, mutta Wengerin joukkueille nämä tällaiset esitykset ovat joka kautinen ongelma. Managerilla on tässä selkeä peiliin katsomisen paikka, sillä hänen tehtävänsä on saada joukkue jokaista matsia varten. Mestaruutta ei alkukaudesta voiteta, mutta se voidaan silloin hävitä.

Puolustuksen ja hyökkäyksen ongelmat olivat ilmeisesti samoja mitä viime kausina: yksilövirheitä, staattisuutta, mielikuvituksen ja terävyyden puutetta. Valioliigan taso on sen verran kova, että jokainen nukahdus, lepsuilu tai taktiikan pettäminen johtaa isoihin ongelmiin, on vastustaja sitten West Ham tai Manchester City. 

Kauden avaus jätti siis paljon jossiteltavaa ja tarkoitti myös sitä, että seuraavassa pelissä ei pistemenetyksiä saisi tulla. Onneksi joukkueen esitys oli pirteämpi ja aina vaikealta Selhurst Parkilta saatiin täydet kolme pistettä. Esitys ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta näissä peleissä vain tuloksella on merkitystä.

Hyökkäys toimi Crystal Palacea vastaan mitä ilmeisemmin huomattavasti paremmin kuin West Hamia vastaan ja maalihanat saatiin auki jo vartin pelin jälkeen. Ilo oli tosin lyhyt, sillä Palace tuli melko nopeasti tasoihin Arsenalin puolustuksen lepsuilun takia. Tasoitus näytti hyvin samalta mitä ensimmäinen West Hamin maali, eli pakit antoivat vastustajalle liikaa tilaa laukaisuun ja maalilla Cechin reaktio oli liian hidas. 

Molempien pelien maaleissa yhtenäistä omaan silmää oli se, että Petr Cechin ja pakkien välinen kommunikaatio ei oikein toiminut. Cech näytti ikään kuin odottavan pakkien estävän laukauksen ja kun näin ei tapahtunut, joutui hän yllätetyksi eikä enää kerennyt reaktiotorjuntaan. Cech on pelannut koko uransa Chelseassa, jossa puolustus on todella hyvin organisoitunut ja rakennettu estämään tuollaiset tilanteet. Arsene Wenger osaa myös taktiikat ja puolustuksen, mutta antaa myös pelaajilleen enemmän vapauksia. Kenties Cech ei ole vielä tähän täysin tottunut ja jää liikaa odottamaan pakkien toimintaa, eikä varaudu tarpeeksi mahdollisia laukauksia varten. Hyvä puoli tässä on se, että ajan kanssa tämä Cechin ja pakkien välinen kommunikaatio ja yhteispeli tulee paranemaan, kun pelaajat tulevat tutuiksi toisilleen ja tietävät mitä toisiltaan odottaa.

Onneksi Arsenal ei tästä takaiskusta mennyt täysin lukkoon ja joukkueen kontrolli piti melko hyvin. Voittomaali ei ollut mikään ylen kaunis, vaan pikemminkin tiukan taistelun lopputulos. Wenger totesi pelin jälkeen, että kyseessä oli Sanchezille tyypillisen taistelun lopputulos: pallo laitetaan maaliin vaikka väkisin. Alexis ei ollut pelissä aivan terävimmillään, mutta korvasi tämän rautaisella taistelulla ja työmoraalilla. 

Crystal Palace-pelin valossa West Ham pelin voi kuitata jonkinlaisena poikkeamana, ei siis merkkinä isommista tai syvemmistä ongelmista. Joukkueen ilme oli myös eilen ajoittain hieman hapuileva, mutta parannus oli huomattava. Pelaajien otteet varmasti vielä paranevat kunhan saavat harjoituksia alleen. Viikon päästä vastaan asettuu Liverpool, joten turhan paljon tässä ei ole aikaa saada joukkue täydelliseen iskuun. Suunta näyttää kuitenkin oikealta. 

Saa nähdä millä aloituskokoonpanolla Wenger lähtee Liverpoolia vastaan. Veikkaisin aloituksen olevan samanlainen mitä Palacea vastaan, riippuen hieman Sanchezin pelikunnosta. Giroudin paikka lienee maalin takia turvattu ja lienee muutenkin parempi taktisesti alhaalla pelaavan Liverpoolin puolustuksen takia. Pool ei myöskään ole enää yhtä vaarallinen vastaiskujoukkue mitä pari vuotta sitten. Benteke on toki aina vaarallinen, mutta ainakaan ensimmäisen pelin perusteella Brendan Rodgers ei ole löytänyt sellaista taktiikkaa, jossa Bentekestä saataisiin kaikki irti. Stokea vastaan ainut taktiikka oli roiskia keskityspalloja Bentekeä kohti. Kyseisen pelin Pool voitti ainoastaan Coutinhon yksilösuorituksen takia. Jos Arsenal saa keskikentän haltuunsa ja Coutinhon tiukkaan puristukseen, pitäisi voiton olla selvä. Tosin Benteke ja Coutinho eivät paljoa tilaa tarvitse, joten joukkueen on oltava koko pelin ajan tarkkana ja hereillä. Löysäilyyn ja nukahduksiin ei ole varaa.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Seuraavan kerran koitan kirjoittaa heti Liverpool-pelin jälkeen. Ensi kertaan!